Rauhaa vaan

Näinä aikoina sitä ihminen kaipaa välillä rauhaa ja jotain ihan muuta, kuin uutistulvaa sodasta, joka ensin sai monen hämilleen, mutta kääntyi kyllä monella vihaksi, jotenkin tulee Juicen laulusta mieleen, "ihmiskunta tekee itsemurhaa". Kyllä täällä kaikille olisi tilaa, elää vailla pelkoa ja tuhoamatta kaikkea eteen tulevaa, mistään välittämättä, mutta tämän tien on jotkut valinnut ja kantavat siitä sitten aikanaan vastuun. Mitäs tässä pieni ihminen voi muuta, kuin jatkaa mahdollisimman normaalia elämää ja etsiä omaa rauhaa sieltä, mistä sen parhaiten löytää. Tuli äidin kuolemasta kuluneeksi 15-vuotta ja teki mieli hetki ottaa omaa aikaa ja rauhaa, siispä kamera kaulaan ja Alajoen pelloille katselemaan, mikä mahtaa olla muuttolintujen tilanne?

Jo mennessä kävi selväksi, että jos en lintuja näe, niin upean auringonlaskun ainakin, on siinä jotain niin komeaa, kun oranssivalo pilkistää heinälatojen välistä, värjäten pellon pinnan värillään. Hieno harmonia ja rauha, mielessä ajatus, miksi ihminen syytää rahansa aseisiin, kun sen rahan voisi käyttää vaikka sairauksien tutkimiseen, olisiko meillä syöpään ratkaisuja erilailla, jos aserahat olisi käytetty tutkimukseen, olisiko meillä ratkaisu Alzheimerin tautiin, jos sen tutkimiseen olisi tarpeeksi rahaa, voitaisiinko Fibromyalgia ratkaista ja saada siihen toimiva hoito, jos sitä voitaisiin tutkia paremmin? Peltojen keskellä vahvistui vaan ajatus, että kyllä ihmiskunnan pitäisi olla jo rajansa hakenut ja elettevä niiden mukaan, ei pitäisi olla tätä päivää, että lähdetään rajoja laajentamaan tai pitäisi elää siinä pelossa, että naapuri lähtee näitä rajoja venyttämään.

No suurempien suhtanteiden pohtiminen on monesti parempi jättää niille, jotka siitä enemmän ymmärtää tai työkseen miettivät. Joutsen parvi käänsikin ajatukset pian ihan muualle, ei ollut mielessä ikävät asiat, kun lensivät edestä ja sittenpä niitä näkyikin jo monella suunnalla, isoina parvina. Oli kiva kävelle itsekseen jäistä peltotietä jään narskuessa alla, sen verran hiljaista ja rauhallista oli, että sekin kuului, aurinko lämmitti vielä hieman kasvoja, oli vähän kuin olisi toiseen maailmaan hypännyt, joutsenten laulu vain yltyi pelloilta ja aloinkin niitä lähestymään.

Sielläpä ne paistatteli auringossa, kuin allekirjoittanutkin ja sitten vain hiippailemaan mahdollisimman lähelle niitä, kova kaakatus yltyi ja kaippa ne viestitti toisilleen, lähestyvästä kävelijästä. Sen verran kiva oli niitä seurata, että jopa kamera jäi hetkeksi sivummalle ja vaikka kuvia on kiva ottaa, niin näkeminen ja kokeminen on vielä hienompaa.

No lentoonhan ne sitten lähti ja tässä kohtaa kamerakin oli valmiina, siipien ääni vain kuului kaiken rauhan keskellä, hitaasti ne siitä lähti kohti taivasta, hieno hetki jotenkin päivään ja jollain tavalla symboolinen.

Vielä jäi auringonlasku ihailtavaksi, kun kävelin autolle takaisin, siinäpä sitä oli hetki muistoille, kun muisteli edesmennyttä äitiä, pitää vain olla kiitollinen näistä päivistä täällä ja nauttia elämästä, toivoen, että tulevat polvet ovat aiempia viisaampia kautta maailman ja ymmärtää elämän hienouden ja rauhassa elämisen merkityksen, toivotaan kaikille rauhaa vaan. -Markku-