Markun elämää

Kaikilla meillä on asioita, joista joko pidetään, tai ei pidetä, mutta onko osa asioista sellaisia, että niistä pitämättömyys vain lisää sitä omaa tuskaa? Mainittakoon, että esim. syksyä kohtaan minulla ei sinänsä ole mitään, se vain tarkoittaa minulle huonoja yöunia, särkyä yms. sairauden myötä, joten en siitä ole sillain ikinä niin tykännyt. Syksy tulee kuitenkin joka vuosi, piti siitä taikka ei, joten helpotanko omaa elämääni, jos alan etsiä siitä ne parhaat puolet? Syksyssä on paljon hienoja juttujakin, luonnossa on väriä, sääkään ei pelkkää sadetta ole, välillä on kauniita päiviä, moni tykkää marjastaa, sienestää, tai muuten vain liikkua luonnossa. Laavulle sytytetty nuotio, makkara tikun nokassa, höyryävä kahvi kuksassa...ei siitä voi olla pitämättä. Tarkoitus ei ole sanoa, että kaikkien pitäisi pitää kaikesta, ei suinkaan, jokainen saa sen valinnan tehdä itse, mutta jos asioita oikein tarkastelee, voi huomata, ettei ne niin kamalia olekkaan, minkä kuvan me mielessämme helposti...

Selailin tässä yksi päivä vanhoja tekstejäni ja huomasin, että tässähän tulee 21.päivä 2-vuotta täyteen Markun elämää, siis blogia, Markun elämäähän on takana jo reilu 46-vuotta, mutta viimeiset 2-vuotta siitä on päätynyt enemmän tai vähemmän myös tekstiksi ja kuviksi. Luin ensimmäisen kirjoittamani blogi tekstin ja kyllä nuo samat ajatukset voi edelleen kirjoittaa, teksti löytyy markunelamaa.blogspot.com/minäkö bloggaajaksi Ikuinen haaveilija, seikkailija, joka sairastui nuorena, mutta on oppinut sen kanssa elämään ja rakentanut kaiken sen jälkeen, niin voisi itseään kuvailla lisättynä positiivisella ajattelulla, sillä pääsee jo pitkälle :) Ihan yltiö positiivisuuteen minä en usko, kaikilla on joskus paska päivä, joskus asiat menevät persiilleen ja jos silloin paukutat henkeseleitä ja hoet nami namia, niin todennäköisesti esität jotain muuta, kuin itseä. Kaikkien elämässä on vastoinkäymisiä, ne pitää vain käsitellä ja mennä eteenpäin, sopeutua ja rakentaa uutta, ne ottaa aina oman ai...

Niin, mistäpä motivaatiota? Varmasti kysymys, joka sopii lähes kaikkeen, kun kaikkeenhan sitä tarvitsee. Kuuntelin tässä taannoin paikallisradion ohjelmaa, jossa itsellenikin tuttu henkilö oli valmistautumassa pitämään luentoa motivaatiosta. No asia on jäänyt pyörimään omaankin mieleen ja on sitä pitänyt aina tilaisuuden tullen pohtia. Mistä motivaatiota, kun välillä tuntuu, että se on enempi hukassa, kun ehjät sukat juhliin lähtiessä. Välillä on päiviä, kun olo on kuin laskevalla auringolla, jonnekkin horisonttiin se energia ja valo katoaa, pimeys valtaa hetkeksi mielen, kun ei vaan jaksaisi tehdä yhtään mitään. Olen aina ajatellut tällaisina päivinä, että silloin on parhainta yrittää vaan kellua siinä pinnalla paikallaan, tekee vaan sen verran, että ei uppoa tai vajoa, miten nyt halutaan sanoa tai verrata, mutta joskus se sellaisena päivänä parempi on vaan olla, tekemättä mitään, kuten vaikkapa tänään, kun sataa ja syksy muistuttaa itsestään ja fibromyalgiasta, särkee, kolottaa, une...

Aloin miettimään kohdetta yhteiselle kokoontumiselle lasten kanssa, entisen kotiseutuni läheltä, jossa lapseni asustaa, lapsetkin vanhenee ja kaippa siinä sivussa sitten itsekin:) Kaikki on jo aikuisia, mutta ikinä ei olla niin vanhoja, etteikö tekisi mieli viettää yhteistä aikaa ja tuli ajatus, että nyt mennään jonnekkin viikonlopuksi ja vietetään sitä yhteistä aikaa. Kohteeksi oli helppo valita Kalajoen Hiekkasärkät, vaikka aiemmin en ole sitä osannut niin matkailumielessä ajatella, se kun on ollut aina noin puolen tunnin päässä ja siellä on kuljettu alle kouluikäisestä asti, ensimmäsiä kertoja oman mummon ja vaarin kanssa, omien vanhempien kanssa, sittemmin kaveriporukalla ja sitä rataa. Nyt aloin sitten katselemaan majoitusta sinne ja sehän hoituu nykyään kätevästi netin kautta koko homma. Tällä kertaa päätettiin valita lomahuoneisto mökin sijaan ja lähelle rantaa, tässä kun on kohta vuoden päivät katsellut peltomaisemaa, niin merellekkin mielellään katselee. Matkaa olikin nyt sit...

Tässä on nyt hetken aikaa yritetty jälleen elää vähän terveellisemmin ja tehdä vähän parempia valintoja ruuan suhteen, tiukkaa se välillä tekee, mutta onneksi hedelmät tulee monessa kaupassa ennen liha- ja makkara-osastoa, puhumattakaan grillipaistopisteestä. Pitäisi kyetä ajattelemaan, että ihminen elää kyllä niillä kevyemmilläkin vaihtoehdoilla, joskaan sellaista kulinarismista nautintoa niistä ei aivan saa, kuin vaikkapa grillikyljestä, mutta tässä kohtaa pitää ottaa lääketiede avuksi ja miettiä sydäntä ja verisuonia, ei tarvitse ihan Einstein olla, että tajuaa, kumpi vaihtoehto on suonille parempi, hedelmäkori vai se grillikylki? Nuorempanahan sitä pitää itseään lähes kuolemattomana, eikä niin välitä, mutta kun tässä viikolla tuli taas vuosi lisää mittariin ja vaaka kallistuu jo pyöristyssäännöllä lähemmäksi viittäkymppiä, niin kyllä se jo vähän kannustaa katsomaan, mitä suuhunsa laittaa. Se mitä syöt, päätetään kaupassa ja kun täytät ne ostoskärryt jo siinä hedelmä ja vihannes os...