Mistä motivaatiota

Niin, mistäpä motivaatiota? Varmasti kysymys, joka sopii lähes kaikkeen, kun kaikkeenhan sitä tarvitsee. Kuuntelin tässä taannoin paikallisradion ohjelmaa, jossa itsellenikin tuttu henkilö oli valmistautumassa pitämään luentoa motivaatiosta. No asia on jäänyt pyörimään omaankin mieleen ja on sitä pitänyt aina tilaisuuden tullen pohtia. Mistä motivaatiota, kun välillä tuntuu, että se on enempi hukassa, kun ehjät sukat juhliin lähtiessä.
Välillä on päiviä, kun olo on kuin laskevalla auringolla, jonnekkin horisonttiin se energia ja valo katoaa, pimeys valtaa hetkeksi mielen, kun ei vaan jaksaisi tehdä yhtään mitään. Olen aina ajatellut tällaisina päivinä, että silloin on parhainta yrittää vaan kellua siinä pinnalla paikallaan, tekee vaan sen verran, että ei uppoa tai vajoa, miten nyt halutaan sanoa tai verrata, mutta joskus se sellaisena päivänä parempi on vaan olla, tekemättä mitään, kuten vaikkapa tänään, kun sataa ja syksy muistuttaa itsestään ja fibromyalgiasta, särkee, kolottaa, unet on hukassa ja sitä rataa. Näinä päivinä on hyvä myös muistaa, että se aurinkokin nousee joka päivä, vaikka aina ei näykkään, mutta nousee ja välillä paistaa oikeinkin kirkkaasti.
Ehkä yksi hyvä motivaation lähde on rikkoa rutiineja, ihminen rutinoituu arjessaan ja myönnetään, että vaikka työaika on liukuva, niin kaikki tapahtuu lähes minuutilleen joka aamu. Onneksi luonto tarjoaa välillä nähtävää ja hieman jopa tietoisesti voi rikkoa niitä rutiineja ja poiketa peltoaukealle kuvailemaan vaikkapa sitä auringon nousua kesken työmatkan, ei se elämä siihen varttiin tai puoleen tuntiin kaadu.
Sama se pätee ruuankin kanssa, kun tässä nyt on tämä painonpudotus projekti menossa, niin kuoripotut ja ruskea kastike joka päivä nautittuna saattaisi sen lopettaa kohtalaisen pian, pitää vaan hakea uutta, erilaista ja väriä lautaselle, niin jollain tavalla se motivoi sinua uuteen ja yrittämään. Tosin ihmettelen itsekin, että en ole asian suhteen vielä luovuttanut? Sain fibromyalgia diagnoosin vuonna 1996, sitä ennen kerkesi jo kipuja olla vajaa kolme vuotta, noin 29-vuotta on säryt kulkeneet mukana ja olen jo omasta mielestäni sen luovuttamisen rajan ylittänyt, kun ei tähän päivään ole luovuttanut, niin enään ei kannatakkaan luovuttaa. Koko tuon ajan on oikeastaan puhuttu ylipainosta ja nyt ensimmäisen kerran sain avuksi lääkkeet siihen, vaikka olen sitä usein pyytänyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. No siitä on saanut uutta motivaatiota jälleen yrittämään ja pitää vaan uskoa itseensä, että jonakin päivänä siinä onnistuu, vaikka ainakin fibrot tietää, ettei se helppoa ole, kun paikkoja särkee, tai tietäähän lähes jokainen, miltä laihis maistuu, jos samaan aikaan on kipeä. No tähänkin löytyy monta kliseistä sanontaa, "tappiot voitoksi" jne.
Mutta se motivaatio, kyllä se tulee vain tekemällä mieluisia asioita, siitä ihminen virtaa saa ja sillä virralla tehdään ja jaksetaan sitten ne ei niin mieluisatkin asiat. Tässäkin löytyy jokaiselle varmasti se oma motivaattori, joku tykkää liikkua, joku lähteä vaikka oopperaan, kunhan se on mieluista puuhaa, niin ruoki sitä, niin minä ainakin koitan tehdä ja pitkälle se on kantanutkin.
Joskus se tuntuu motivaation kanssa, että vaikka paistaakin, niin aallot painaa sua rantaan, mutta jossain kohtaa olet kerännyt tarpeeksi valoa, voittaaksesi ne vastustavat aallot ja pääset siihen päämäärääsi tai etappisi maaliin, elämähän on matka jossa ei ole määränpäätä, on vain se matka mitä tehdään vaihtelevissa olosuhteissa, mutta matka aina jatkuu. No tänään ei pitänyt mitään tehdä, mutta tulihan tässä nyt ainakin tämä teksti kirjoitettua työpäivän jälkeen, joten jonkinlainen motivaatio täytyy sisällä asustaa:) Tehkää mieluisia asioita ja ei muuta kuin Motivaatiota kaikille omiin askareisiin. -Markku-

Kommentit