2-Vuotta Markun elämää

Selailin tässä yksi päivä vanhoja tekstejäni ja huomasin, että tässähän tulee 21.päivä 2-vuotta täyteen Markun elämää, siis blogia, Markun elämäähän on takana jo reilu 46-vuotta, mutta viimeiset 2-vuotta siitä on päätynyt enemmän tai vähemmän myös tekstiksi ja kuviksi. Luin ensimmäisen kirjoittamani blogi tekstin ja kyllä nuo samat ajatukset voi edelleen kirjoittaa, teksti löytyy markunelamaa.blogspot.com/minäkö bloggaajaksi

Ikuinen haaveilija, seikkailija, joka sairastui nuorena, mutta on oppinut sen kanssa elämään ja rakentanut kaiken sen jälkeen, niin voisi itseään kuvailla lisättynä positiivisella ajattelulla, sillä pääsee jo pitkälle :) Ihan yltiö positiivisuuteen minä en usko, kaikilla on joskus paska päivä, joskus asiat menevät persiilleen ja jos silloin paukutat henkeseleitä ja hoet nami namia, niin todennäköisesti esität jotain muuta, kuin itseä. Kaikkien elämässä on vastoinkäymisiä, ne pitää vain käsitellä ja mennä eteenpäin, sopeutua ja rakentaa uutta, ne ottaa aina oman aikansa ja siinä ollaan hyvin yksilöllisiä, mutta vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa.

Välillä voi loistaa kuin Naantalin aurinko, jossa kuvakin on otettu. Ihminen varmaan haaveilee materiaalisista asioista, niin minäkin teen, olisi kiva omistaa vaikkapa kuvan kaltainen vene, mutta kyllä ne todelliset haaveet on siinä, että terveyttä riittäisi, kuten tällä hetkellä voin elää, vaikka vaivojakin on, mutta en koe jääväni paitsi asioista, kyllä retkiä toteutetaan, jopa kiihtyvään tahtiin. Saan tehdä töitä kivassa porukassa hyvien työkavereiden ympäröimänä, on hienoa, että vaikka varsinkin näin syksyllä unet on välillä hukassa ja kolottaa, mutta töihin on kiva lähteä, vaikka varmasti on päiviä, kun tekisi mieli vetää peitto korville, mutta pääsääntöisesti kivaa.

Mitä blogi on minulle tuonut? Ainakin uuden harrastuksen, niin kirjoittamisen, kuin kuvaamisenkin muodossa, retket on vähän erilaisia ja kerrottakoon, että minulle kaikki matkat on retkiä:) Onhan tämä vähän kuin avoin päiväkirja, julkista keskustelua, pohdintaa, mutta olen aina ajatellut, että jos kirjoituksillani yhdenkään ihmisen saan iloiseksi, tai liikkumaan vaikkapa luontoon, niin silloin se on kannattanut, ehkäpä tämä on jollain tapaa myös terapeuttista purkaa niitä omia tuntoja täysin tuntemattomillekkin ihmisille. No Facebook sivu Markun elämää on kerännyt yli 1200 seuraajaa, tekstejä on luettu reilusti yli 33000 kertaa, joten on näitä joku lukenutkin ja jos et vielä ole tykännyt Facebook sivusta, niin käyppäs tykkäämässä ja ota jutut seurantaan:) On hienoa, että yhteiskuntakin on muuttunut avoimemmaksi ja on ihan sallittua kirjoitella, jota ei vielä meidän nuoruudessa olisi voinut tehdä, mutta viimeistään neljänkympin jälkeenhän sitä ajattelee, että minä voin tehdä, mitä tykkään ja jos se jollekkin on ongelma, niin se on sitten hänen ongelma.

Blogi ottaa ja antaa, ihan tyhjästä nämä jutut ei tule, vaikka tykkäänkin kirjoittaa spontaanisti, läppäri syliin ja antaa mennä, mutta toiset jutut vaativat enempi kuvaamista ja valmistelua. Ikuisena haaveilijana sitä toivoo toki, että tästä jotain matkakassaankin kilahtaisi tai sitten joku vain pyytää purjehtimaan omalle veneelleen, tällä kun ei omia veneitä ostella, mutta jospa joskus joku matka:)

Kun on itseäkin matkan varrella niin moni tsempannut, niin jos jotain neuvoa voin antaa, niin haaveilkaa ihmiset, nauttikaa elämästä, tehkää sitä mistä tykkäätte, elämässä koetaan paljon vääryyttäkin, mutta katkeroituminen tuhoaa vain oman elämän, sille ei kannata antaa liian suurta roolia, jos oikein kenkuttaa, niin anna vaikka sivurooli:) Sen verran tästä blogista olen tykännyt, että retket ja jutut jatkuu, koitetaan kehitellä uusia juttujakin, ainakin kamera on haaveissa...no haaveilija olen, mutta yleensä alan elämään sitä haavetta kohti ja toteutan sen sitten jollain aikataululla. Iso kiitos teille kaikille lukijoille, lukijoistahan kirjoittaja elää. -Markku-