Markun elämää

"Miksi elämä on niin pitkä maraton", laulaa Kaija Koo , sitä välillä pysähtyy itsekin miettimään, "alkumetreistä maaliin minun kovaa juostava on". Välillä sitä tuntuu, että sinun pitäisi juosta monella radalla yhtäaikaa, vaikka et haluaisi edes juosta. Mieluummin menisit matkaa sopivaa tahtia, et ohittaisi siinä kiireellä kaikkea, pysähtyisit, tuumaisit, tekisit kaiken kunnolla. Yhteiskunnan kehitys on jo pitkään ollut sen suuntainen, että olen jo vuosia sitten ennustanut sen loppuvan jossain kohtaa ja siinä kohtaa ei palata siihen vanhaan kivaan aikaan, vaan sitten tulee todellinen stoppi. Joskus on kiva ravistella niitä, jotka ajattelevat tämän yhteiskunnan kehittyvän vain kiireellä, stressillä, unettomilla öillä ja sitä rataa. Pitää muistaa, että jokaisen aikataulun, eräpäivän, dedlinen yms. takana on ihminen. Ei ne päivät avaruudesta tänne tule, ne päättää ihminen, eikähän ne Roomaakaan päivässä tehneet. Rauhaa, harmoniaa, jotain seesteistä kaipaa moni ihminen,...

Ihmiselle kertyy aina ajoittain henkistä kuormaa, sitä tulee erinäisistä syistä, nyky yhteiskunta on aika vaativa kaikille ja ihmisellä on useimmiten kiire, tai ainakin niin kuvitellaan. Itse tykkään ottaa siinä kohtaa aikalisän, kun alkaa tuntumaan liian hektiseltä kaikki ympärillä, näinhän toimitaan urheilussakin, kun alkaa menemään pieleen, niin otetaan aikalisä ja rauhoitutaan. Vähän jatkettu viikonloppu mökillä sopii tähän oikein hyvin, on kiva pysähtyä hetkeksi ajatuksiin ja olla rauhassa. Elämä on huomattavasti yksinkertaisempaa täällä, kun aamulla kävelet vintiltä alas tupaan, jossa jo ilma vähän jäähtynyt, laitat puuhellaan tulet, kuuntelet liekkien ritinää kahvimuki kourassa, eikä sinulla ole menoa minnekkään, niin rauhoittaa elämää kummasti. Rantaan pitää päästä aina melkeinpä heti, kun mökille saapuu ja komia oli keli, ollaan kuitenkin lokakuun puolivälissä. Aallot kohisee vierellä, kun kävelet rantaviivaa, vellova meri on omalla tavallaan niin rauhoittava elementti, aurin...

Lokakuu, sadetta ja ankeaa harmaata maisemaa, vai sittenkin syksyn upeaa väriloistoa? Tässä vaiheessa kallistun vielä jälkimmäiseen, meillä on nimittäin upea syksy väreineen ja jos uutiset tuo ankeutta, niin luonto tarjoaa nyt piristystä. Viikko meni flunssassa kotona ja sitkeältä, kuin flunssakin, tuntui katsella ikkunasta upeaa maisemaa, se kun olisi kovasti menottanut luontoon, mutta välillä ei auta kun pysähtyä. Viikon kun kuuntelee uutisia liiankin tarkasti, niin sitä on jo aika valmis liikkumaan pihalle. Mailman tilanne tuskin muuttuu, sähkölasku tuskin halpenee, vaikka katselet millaista väriloistoa, mutta mieli ainakin paranee ja hetkeksi voi unohtaa kaiken ympärillä vellovan negatiivisen uutisoinnin. Helpointa on lähteä vaikka puistoon, jos ei ole oikein kunnossa, tai liikkuminen on muuten vaikeaa, niin puistot on hyviä kohteita. Niissä on useimmiten myös istutettuna erilaisia puulajeja, joten niissä on nähtävääkin paljon, värejä on paljon ja kaippa se kertoo jotain taas kesk...

Sanotaha notta pohojanmaalla, no ehkä on parempi mennä omalla murteella, ihan ei vuodessa ole vielä niin leveää murretta oppinut puhumaan, eikä ole tarviskaan, tykkään kun kuulen sitä ja toisaalta jään aina omasta murteestani kiinni, jota taas jotkut tykkäävät kuulla:) Syyskuun lopulla tulin muuttokuorman kanssa Ilimajoelle ja lokakuun alusta aloitin kunnalla töissä, mihinkähän tämä vuosi meni? Se kertonee siitä, että olen viihtynyt niin paikkakunnalla, kuin työssänikin hyvin. Viimeistään nyt voidaan nauraa sille kaikelle lähes pelottelulle, kuinka vaikeaa voi olla muuttaa Etelä-pohjanmaalle, olen positiivisen yllättynyt, tai jopa enemmän kuin yllättynyt, kuinka hyvin täällä on otettu vastaan, paljon uusia tuttuja, vieläkin toivotellaan tervetulleeksi, olen toki saanut osallistua niin monenlaiseen juttuun työnikin puolesta, toki olen pyrkinyt kaikkiin järjestettyihin tapahtumiinkin osallistumaan, siellähän se väki tutuksi tulee ja kokeehan sen paikan paremmin kodikseen, kun on osa sitä...