Lokakuu, sadetta ja ankeaa harmaata maisemaa, vai sittenkin syksyn upeaa väriloistoa? Tässä vaiheessa kallistun vielä jälkimmäiseen, meillä on nimittäin upea syksy väreineen ja jos uutiset tuo ankeutta, niin luonto tarjoaa nyt piristystä. Viikko meni flunssassa kotona ja sitkeältä, kuin flunssakin, tuntui katsella ikkunasta upeaa maisemaa, se kun olisi kovasti menottanut luontoon, mutta välillä ei auta kun pysähtyä. Viikon kun kuuntelee uutisia liiankin tarkasti, niin sitä on jo aika valmis liikkumaan pihalle. Mailman tilanne tuskin muuttuu, sähkölasku tuskin halpenee, vaikka katselet millaista väriloistoa, mutta mieli ainakin paranee ja hetkeksi voi unohtaa kaiken ympärillä vellovan negatiivisen uutisoinnin.
Helpointa on lähteä vaikka puistoon, jos ei ole oikein kunnossa, tai liikkuminen on muuten vaikeaa, niin puistot on hyviä kohteita. Niissä on useimmiten myös istutettuna erilaisia puulajeja, joten niissä on nähtävääkin paljon, värejä on paljon ja kaippa se kertoo jotain taas keski-ikäisyydestä, kun olet sunnuntaina kävelemässä puistossa:)
No saattaapa sitä lepopäivänä istua hetken vaikka puistonpenkillä, väriä on nyt kaikkialla. Siinä sitä voi hetken miettiä, joko ihminen saavutti kulminaatiopisteensä, kun monessa asiassa mennään nyt taaksepäin, vai miltä tuntuu ajatus sähkönsääntelystä 2020-luvulla? Palataanko kaikessa vouhotuksessa nyt hieman yksinkertaisiimpiin asioihin? En osaa sanoa, mutta sellainen mielikuva itsellä on, että ihmiset olivat ennen onnellisempia, kun osattiin nauttia ihan yksinkertaisista perusasioista.
Ruskaretkiä toki on vuosikymmenet tehty ja vähän sellainen tuntu on, että nuoret yhä enemmän löytävät jälleen luonnon ja retkeilyn, iso peukku sille.
Kuva:Jyllinkoskelta Kurikasta
Ennen sähkö otettiin mm. joesta, nyt ne on meille retkipaikkoja ja historiaa. Itse tykkään kyllä mennä katselemaan vähän erikoisempia paikkojakin ja kyllähän ruska ja vesi sopivat hyvin yhteen, aina näkee hienoja ns. peilikuvia vedenpinnalla. Kosken mahtava jylinä kuuluu jo kauaksi, täällä voi sähkö tulla mieleen, mutta ei siirtomaksuna, enempi miettii, miten ihminen on aina osannut ongelmat ratkaista ja niin osaa tälläkin kertaa. Itse luotan siihen, että ihminen keksii ratkaisun tähänkin energiakriisiin, kun on pakko keksiä.
Nyt ei tarvitse edes kauaksi ajaa, kun maisemat on kohdallaan, Könnintie Ilimajoella, pitkä koivukuja, ympärillä lakeus, se korvaa aika paljon sitä, että Lappiin ei nyt pääse ruskaa katsomaan. En nyt lähde enempää vertailemaan, mutta maaruska tunturissa on oma juttunsa, toivotaan, että sen vuoro on sitten ensi syksynä:)
Ja kun syksyn värejä lähdetään katselemaan, niin tottakait sänkipelto, harmaa lato, takana kellankultaiset koivut kuuluvat asiaan, vähintäänkin jotain maalaisromantiikkaa siinä maisemassa on.
Tässä on nyt yritetty oppia nauttimaan syksystä ja hyvin se on onnistunutkin, flunssa vain sotki yhden viikon, mutta viikon sisälläolon jälkeen sitä onkin aika valmis sitten ripustamaan kameran kaulaan ja katselemaan syksyn väriloistoa. Ajat on nyt mitä on, mutta itse uskon, että ihminen löytää sen onnensa hyvin tavallisista asioista ja useimmiten se liittyy luontoon, nautitaan siis siitä. Lämmintä ja värikästä vaatetta päälle, niin sinne sovitaan niin kameroiden, kuin pyssyjenkin kanssa.
Mukavaa syksyn jatkoa, minä alan suunnitteleen seuraavaa retkeä, sitä kun viikossa ehtii miettiä muutakin, kuin uutisia:)
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti