Mökillä sielu lepää

Ihmiselle kertyy aina ajoittain henkistä kuormaa, sitä tulee erinäisistä syistä, nyky yhteiskunta on aika vaativa kaikille ja ihmisellä on useimmiten kiire, tai ainakin niin kuvitellaan. Itse tykkään ottaa siinä kohtaa aikalisän, kun alkaa tuntumaan liian hektiseltä kaikki ympärillä, näinhän toimitaan urheilussakin, kun alkaa menemään pieleen, niin otetaan aikalisä ja rauhoitutaan. Vähän jatkettu viikonloppu mökillä sopii tähän oikein hyvin, on kiva pysähtyä hetkeksi ajatuksiin ja olla rauhassa. Elämä on huomattavasti yksinkertaisempaa täällä, kun aamulla kävelet vintiltä alas tupaan, jossa jo ilma vähän jäähtynyt, laitat puuhellaan tulet, kuuntelet liekkien ritinää kahvimuki kourassa, eikä sinulla ole menoa minnekkään, niin rauhoittaa elämää kummasti.

Rantaan pitää päästä aina melkeinpä heti, kun mökille saapuu ja komia oli keli, ollaan kuitenkin lokakuun puolivälissä. Aallot kohisee vierellä, kun kävelet rantaviivaa, vellova meri on omalla tavallaan niin rauhoittava elementti, aurinko luo auringonsillan sen päälle, aika pysähtyy, mikään ei häiritse, on vain se hetki. Nää on niitä hetkiä, joita ihmisen pitää osata ottaa, ei elämän tarkoitus ole liikaa tohottaa.

Pitkästä aikaa kun saa raapaista tulet grillimökkiin, istua vaan ja katsoa, miten liekki voimistuu, kuten se omakin energia vähitellen, kellosta ei ole hajuakaan, mitä se näyttää, eikä sitä viitsi edes katsoa, miksi katsoisi? Kun ei ole kalenterissa mitään, odotat vain hyvää hiillosta:) Näin muuten sattumalta kaupassa entistä kotitaloni naapuria, kerettiin joku sana vaihtaa ja niin monet kerrat on yhdessäkin tulen äärellä istuttu, että sain muistutuksena ohjeet makkaranpaistoon, "muista että hiilloksella, ei liekissä". Oli kiva tavata, tuntui että tämä reissu on jo onnistunut, vaikka vielä ei oltu edes perillä, mutta hetki vanhan tutun kanssa jutellessa tuntui jotenkin jopa tunteikkaalta.

No pitihän se tehdä sitten kunnon hiillos, jossa makkarat paistaa ja mietin siinä odotellessa yhteisiä muistoja tapaamani tuttavan kanssa, melkein hävetti, että siinä oli Atrian hiillosmakkaraa, olisihan siinä pitänyt olla tuoretta kalaa mereltä:) Nuotio lämmitti poskia, muutaman tunnin ulkoilun jälkeen, mutta nuotiolla istuminen on jonkinlainen terapia istunto aina, eikä siitä ole kiire pois.

Kahvihammastahan se alkaa kolottaa ruuan päälle ja sekin päätettiin tehdä nyt aikaa ja paikkaa kunnioittaen, ei sitä aina kiireellä millään Moccamasterilla tarvi keittää, vaan kunnon nokipannukahvit tulille. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, siinä sitä istuttiin ja kuunneltiin, koska pannu pihisee ja vesi kiehuu.

Tuollaisen kahvin nauttiminen kertakäyttömukista olisi lähes syntiä, kyllä se kuuluu nauttia kuksasta ja se jos jokin parantaa makuakin heti muutaman pykälän ja antaa keittäjällä sakot anteeksi, noo ei ollut pannujauhatusta, mutta hyvää kuitenkin:) Eiköhän tämä reissu antanut sen, mitä tarvitsinkin, pieni pysähdys, vähän asioiden nollausta ja ollaan taas valmiina uusiin arjen koitoksiin. Kuormaa ei kannata liikaa kasata, kaikki tietää, miten siinä käy, kevennetään mieluummin kuormaa ja jatketaan matkaa hyvillä mielin:) Ai niin, olishan mulla vielä yksi pyyntö, riistakamera on metsässä "pyynnissä", ostin sen eteen jo perattuja muikkujakin, joten voisiko vaikka kettu olla niin ystävällinen ja käydä ne syömässä, saat ne ilmaiseksi, jos minä saan sitten sinusta kuvan:) Toivossa on hyvä elää, katsotaan aamulla tulokset. Olipa muuten mukava kirjoitella täällä mökillä, jossa tosiaan sielu lepää ja on rauhallista. -Markku-