Vuosi Ilimajokisena

Sanotaha notta pohojanmaalla, no ehkä on parempi mennä omalla murteella, ihan ei vuodessa ole vielä niin leveää murretta oppinut puhumaan, eikä ole tarviskaan, tykkään kun kuulen sitä ja toisaalta jään aina omasta murteestani kiinni, jota taas jotkut tykkäävät kuulla:) Syyskuun lopulla tulin muuttokuorman kanssa Ilimajoelle ja lokakuun alusta aloitin kunnalla töissä, mihinkähän tämä vuosi meni? Se kertonee siitä, että olen viihtynyt niin paikkakunnalla, kuin työssänikin hyvin. Viimeistään nyt voidaan nauraa sille kaikelle lähes pelottelulle, kuinka vaikeaa voi olla muuttaa Etelä-pohjanmaalle, olen positiivisen yllättynyt, tai jopa enemmän kuin yllättynyt, kuinka hyvin täällä on otettu vastaan, paljon uusia tuttuja, vieläkin toivotellaan tervetulleeksi, olen toki saanut osallistua niin monenlaiseen juttuun työnikin puolesta, toki olen pyrkinyt kaikkiin järjestettyihin tapahtumiinkin osallistumaan, siellähän se väki tutuksi tulee ja kokeehan sen paikan paremmin kodikseen, kun on osa sitä paikkaa ja osallistuu kaikkeen.Eikähän tässä nyt niin kaukaa muutettu, voidaan jopa puhua pohjanmaan sisäisestä muuttoliikkeestä, kun pohjois-pohjanmaalta tänne muutin, jääkiekossa ollaan edelleen ikuinen Kärppä sydän, se ei taida koskaan vaihtua, vaikka lähempääkin joukkue löytyy:)

Pitäjä alkaa olemaan jo aikalailla tuttu, vaikka aina uusiakin paikkoja löytyy, joistakin on tullut itselle mieluisia, sen huomaa kun selaa kuva-albumia, varmasti eniten on tullut vietettyä aikaa Alajoella, siinä on jotain korvaavaa merelle, jonka lähellä on aina tottunut olemaan, mutta täällä se meri on lakeus viljapeltoineen ja onhan se maisemana komiaa, toisaalta tunnissa ajaa tuonne perämeren rannalle, kun kaipuu käy liian suureksi, että ei sekään ongelma ole.

Lokakuun alussa kun täällä alkaa asumaan, niin maisema ei ihan sitä parasta ole, kynnettyä peltoa silminkantamattomiin, sadetta sumua, harmaata maisemaa, mutta sitten löytyy kivoja ulkoilureittejä, joskus aina paistaakin ja löytyy upeita paikkoja, täällä on tällaiseen päiväretkeilyyn tottuneelle mukavasti paikkoja tarjolla ja niitäpä tulikin sitten etsittyä sieltä täältä, hauskin lienee eräs sunnuntainen kävelyretki umpi tuntemattomaan paikkaan, jossa sattuikin olemaan toimittaja paikalla ja se retki päätyi sitten Ilkka-Pohjalaiseen, siitä on ainakin hymyä riittänyt, jopa naurua, mutta hyvällä tavalla:)

Talvihan siitä sitten piakkoin koitti joulunavauksineen ja pitihän se päästä kokemaan, kun ennakkokattauskin kuulosti vähän erilaiselta, mitä olen aiemmin nähnyt ja niinpä joulua kohti lähdettiin Rehupiiklesin tahtiin, jossa taidettiin kyllä mennä Meksikoon, tai no sentäs Yli-Härmäänkin:)

Nythän meillä oli ihan oikea talvi ja taisipa keskitalven vapaa aamut mennä enemmän tai vähemmän Alajoella kameran kanssa liikkuen, pikkuhiljaa alkoi aurinko paistamaan ja paikan näki taas ihan eri valossa, pienellä mielikuvituksella saattoi tuntea olevansa merenjäällä:) Luntakin riitti hiihdettäväksi asti ja ladut olivatkin ahkerassa käytössä, omalta osalta olisivat voineet olla enemmänkin, mutta säästetään jotain tuleville vuosillekkin.

Muutolintuja odoteltiin ja montaa tyhjää reissua tuli tehtyä, kunnes ne eräänä sunnuntai aamuna sitten olivat Alajoelle saapuneet, valtava konsertti kuului pellolta ja siitäpä sitten alkoikin jonkinlainen ulkoilu/kuvauskausi, monenlaista tuli bongattua, samaan aikaan viljelijät käynnistelivät peltotöitä ja tuntui, että kaikki herää jälleen eloon ympärillä. Vappuna värjöteltiin hieman viileässä säässä Ilmajoen torilla, mutta eihän se olisi vappu, jos ei olisi kylmä. Torilla toivoisi olevan enemmänkin tapahtumia, sielläkin sitä ihmiset toisensa tapaavat ja aina siellä juttukaveri löytyy.

Musiikkijuhlat lienee tunnetuin tapahtuma ulkopaikkakuntalaisille Ilmajoella ja sainpa nyt seurata niiden rakentumista ja tottakait itsekin ensimmäistä kertaa osallistumaan niihin, Vanhoja poikia kesäkuun kauniissa illassa jäi hienona kokemuksena mieleen ja ensi kesänä varmasti jatketaan tätkin kulttuurikokemusta.

Kesähän meillä oli upea ja elokuussa pyöräiltiin sitten Seitsemänsillan kulttuuripyöräily, johon minäkin osallistuin jo toistamiseen, joten sehän alkaa olemaan jo perinne tapahtuma minullekkin.

Syksyyn on taas päädytty ja sekin on ollut värikästä kivaa ulkoilukeliä, toista vuotta Ilimajokisena on nyt aloiteltu hyvillä sanoisinko edelleen uteliaalla mielellä, mitä kaikkea vielä löytyykään täältä? Mutta ei täältä sinänsä mitään puutu, joitakin asioita haetaan isommista paikoista, mutta niinpä se on kaikkialla, eikä paikkaa kannata verrata isoihin kaupunkeihin, vastaavan kokoisiin paikkoihin nähden meillä on täällä kuitenkin ihan kohtalaiset palvelut, joskin aina kehitettävääkin on ja ehkä itselle tässä on se ero, että kaikkea on kauhean laajalla, eikä pelkästään ns. ydinkeskustassa, mutta ydinkeskusta kaipaisi kuitenkin jotain modernisointia ilmeelleen. Perusasiathan täällä on hyvällä mallilla, kun väkiluku kasvaa, toivotaan sen tuovan myös lisää palveluita paikkakunnalle. Kunta ollaan kuitenkin me kaikki sen asukkaat ja me siitä se paikkakunta tehdään, minulle vuosi on ollut tosiaan positiivisella tavalla kiva yllätys ja tästä on hyvä jatkaa asumista täällä toiselle vuodelle, hieman jo viisaampana paikkakunnasta, katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. -Markku-