Paljonko ihminen jaksaa?

"Miksi elämä on niin pitkä maraton", laulaa Kaija Koo, sitä välillä pysähtyy itsekin miettimään, "alkumetreistä maaliin minun kovaa juostava on". Välillä sitä tuntuu, että sinun pitäisi juosta monella radalla yhtäaikaa, vaikka et haluaisi edes juosta. Mieluummin menisit matkaa sopivaa tahtia, et ohittaisi siinä kiireellä kaikkea, pysähtyisit, tuumaisit, tekisit kaiken kunnolla. Yhteiskunnan kehitys on jo pitkään ollut sen suuntainen, että olen jo vuosia sitten ennustanut sen loppuvan jossain kohtaa ja siinä kohtaa ei palata siihen vanhaan kivaan aikaan, vaan sitten tulee todellinen stoppi. Joskus on kiva ravistella niitä, jotka ajattelevat tämän yhteiskunnan kehittyvän vain kiireellä, stressillä, unettomilla öillä ja sitä rataa. Pitää muistaa, että jokaisen aikataulun, eräpäivän, dedlinen yms. takana on ihminen. Ei ne päivät avaruudesta tänne tule, ne päättää ihminen, eikähän ne Roomaakaan päivässä tehneet.

Rauhaa, harmoniaa, jotain seesteistä kaipaa moni ihminen, ei se viulukaan parhaiten soi, sitä tuskassa vinguttamalla, se soi parhaiten, kun sitä käsitellään oikein ja niin toimii ihminenkin. Ihminen yltää parhaaseensa, kun se saa vapaasti tehdä vaikkapa työnsä, ilman valtavaa painetta niskassa. Kaikki tietää, että matka katkeaa, jos hartioille kasataan liikaa. Meillä on yhteiskunta täynnä työssään uupuneita, sekö on meidän elämän tarkoitus? "Pesä pesältä pelaajat poltetaan, harvat tekevät kunniajuoksun", laulaa Mikko Alatalo.

Meidän yhteiskunta on täynnä ihmisiä, jotka joutuvat miettimään asioita, joita heidän ei tarvitsisi miettiä, valvovat yöt, hoitavat tehtävänsä valittamatta, nämä ihmiset on tämän yhteiskunnan tukipilareita, joita harvoin kiitellään. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miten tämä meidän koko yhteiskuntarakenne toimii, siinä jokaisella on osansa ja paikkansa ja jos siitä hammasrattaasta pala puuttuu, niin se lakkaa pyörimästä.

Tämä saattaa jo tässä vaiheessa kuulostaa katkeralta tilitykseltä, mutta sitä se ei ole. Jossain kohtaa joutuu miettimään omaakin menoa ja jaksamista, niin miksipä sitä ei jakaisi kaikkien kanssa? Uskon että jokaisen on hyvä pohtia välillä paljonko ihminen jaksaa? Toivon, että kaikilla olisi se keino nollata ajatuksensa, vaikka tiedänkin, että kaikilla ei sitä ole, mutta sellaisen tarvitsisi jokainen.

Jotain on meidän yhteiskunnassa pielessä, kun meidän elintaso on kuitenkin aika korkealla ja aina vaan enemmän ja enemmän ihmisiä palaa loppuun, missä vika? Ahneus, yksi sana, jota inhoan, ihminen haluaa kaiken ja heti. On varmasti yksi tekijä, mutta sekään ei kaikkea selitä, kun sielläkin väsähdetään, missä ei varsinaista talouspainetta ole, toki resurssipulana sekin näkyy sitten siellä. Tämä oli tällainen pohdinta, meillä kaikilla on vastuu kaikkien jaksamisesta, voitaisiin olla toisille kannustavia ja positiivisia :) Me osataan lukea koirankasvatusoppaasta, kuinka koira pitää kasvattaa kehumalla ja positiivisen kautta, voidaan sitä tehdä toisillemmekin. Annetaan auringon paistaa, tehdään töitä hymyssä suin, miksi me ei sitä tehtäisi mukavamman kautta, kun niinkin voidaan tehdä? Elämä on pitkä matka, ei sitä kannata kiireellä pilata, nautitaan joka askeleesta ja pidetään toisista huolta. -Markku-