Masentava marraskuu

Olen aina ajatellut, että lokakuu on kuukausista se ankein ja olenkin mielessäni piirtänyt aina ruksin seinään, kun se on ohi. Nyt tuo titteli voidaan luovuttaa kyllä surutta marraskuulle, jo yhden viikon perusteella. Vettä, pimeää, ankeaa, jota kellojen siirto ei todellakaan helpottanut, nähtäväksi jää, pystyykö ehkä yhdet kovapalkkaisimmat päättäjät europarlamentissa tekemään joskus päätöksen, että siitä luovutaan, siis kellojen siirrosta:)
Kun kuvista ei erota, onko ne otettu mustavalkoisena, vai värillisenä, ei ole ihme, että energiat voi olla myös ihmisellä hieman hukassa. Pimeää on aamulla töihin lähtiessä ja melko pian sieltä palatessakin. Maanantai marraskuussa, taivaalla täysikuu ja säärasite repii paikkoja, hyvin valvotun yön jälkeen, kun kangistut kirjaimellisesti kaavoihin kaavasuunnittelijana ja koitat olla tehokas? Jätän sen toisten arvioitavaksi, mutta virkeämpiäkin päiviä on nähty:)
Viikonloppuna vietettiin Pyhäinpäivää, mikä on minulle ainakin tärkeä päivä, vaikka se vetääkin mielen vähän melankooliseksi, mutta se on omalla tavallaan kaunis päivä. Liian monta, liian nuorena poisnukkunutta pysyy aina muistoissa ja voi vain muistella yhdessä vietettyä aikaa ja hetkiä. Muutama vuosi sitten kohtasin hautausmaalla tuttavani, joka on menettänyt monta läheistä, mieleen on jäänyt sanat, "tämä on surullista aikaa, mutta me ollaan vielä tällä puolella". Niinpä, pitää koittaa olla kiitollinen kaiken ankeudenkin keskellä, matka jatkuu, vaikka välillä vähän harmaampaa onkin.
Nyt taitaa olla aika alkaa polttamaan kynttilöitä, lyhtyjä yms. ne kun taitaa monet kausivalotkin jäädä syttymättä, edes sitä iloa ei meille nyt suoda, kun sähkö maksaa hunajaa. Noo eipä ne ledi valot paljoa kuluta, ehkä sitä nyt ei maantielle joudu, vaikka muutaman kausivalon pihalle sytyttääkin, taitaa siellä joku jo palaakin:) Mutta yleisesti ottaen näemme entistä pimeämmän marraskuun tänä vuonna.
Millä tämän ankeuden sitten keplottelee ohitse, koska tämähän on vain väliaikaista? Itse lähdin kokeilemaan työyhteisön kannustamana marrasputkea. Marrasputki on juoksu haaste, joka päivä vähintään 25-minuuttia juoksua ulkona. Noo minut on lääkäri armahtanut juoksusta jo vuosia sitten, joten menneehän tuo kävellenkin, kun päällimmäinen ajatus lienee siinä se ulkoilu? Tänään oli ehkä toistaiseksi se suurin kynnys lähteä, kun säätiedotus lupasi vesisadetta jo neljän aikaan ja kuuden aikaan jo jotakin monsuunisadetta. Siispä työpäivän päälle vähän välipalaa ja kampetta päälle ja ei kun pihalle käpötteleen. Pururataa kiertäessäni mietin kuuluisaa lausahdusta, että hulluuden ja nerouden välillä on vain hiuksen hieno ero, enkä nyt ole ihan varma kumpaa tämä on? Onko hulluutta kävellä vesisateessa, vai neroutta taittaa masentava marraskuu tällä tavoin? Kyynärtaipeesta se takki ensin veden päästää läpi ja sitten ilmeisesti vähän sieltä sun täältä. Loppumatka taittuu katua pitkin, lähes yhtä matkaa jäteauton kanssa, oma mieli tuntuu jo paremmalta ja mietin, että kuskia taitaa tympäistä enemmän, olenhan minä jo leipätyöni suorittanut tälle päivää ja kohta lenkinkin. Toivotaan parempia kelejä, vaikka kuvan mukaisia kuura aamuja, niitäkin voi marraskuussa nähdä ja ehkä touhu sitten tuntuu enempi neroudelta, kuin hulluudelta:) Mutta jos jonkin neuvon voi antaa, niin tehkää marraskuussa jotain, kutokaa vaikka sukkia, menkää jumppaan, uimahalliin tms. mikä nyt itselle tuntuu sopivalta ja mieluisalta, tai no ainakin jotenkin siedettävältä:) Ja onhan meillä isänpäiväkin tulossa viikonloppuna, mikäli marrasputki jatkuu vielä siellä asti, niin voinee ottaa palan kakkua hyvällä omallatunnolla ja ison palan:) -Markku-

Kommentit