Uusi vuosi, vanha minä, mahdollisuus uusi
Taas ollaan uuden äärellä, vaikka suurin muutos onkin kalenterin vaihtuminen. Arki jatkuu pitkälti samanlaisena, saman pöydän äärellä, samojen ajatusten ja haaveiden kanssa. Silti tässä uuden vuoden aloituksessa on aina jotain, joka tuntuu mahdollisuudelta aloittaa jotain uutta. Kulunut vuosi opetti ainakin sen, että kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi, asioita voi ja saa olla kesken, kyllä ne siirtyvät ja valmistuvat sitten ajallaan. Myös unelmia siirtyy, mutta onko niilläkään niin kiirettä toteutua? Parempihan se on, että ne jokupäivä sitten toteutuu. Jos vuosi päättyi jonkinlaiseen uupumukseen, niin haluan tulevaa vuotta kulkea hitaammin, tietoisemmin ja vähän armollisemminkin itseäni kohtaan. Onhan tässä juhlavuosi edessä, kun puolivuosisataa täyttyy, niin ei enään pitäisi olla kiire minnekkään. Uuteen vuoteen en ota mukaan pitkää lupausten listaa, mutta ajatuksia aion ottaa, joita on kerennyt tässä kuitenkin loppuvuoteen työstää. Itseään pitää jo tällä ikää alkaa tieten kuuntelem...