Markun elämää

Pimeäksi meni lenkkeilypolut, sellaista se on lokakuussa ja kellojen siirto lyhensi päivän entisestään. En tiedä miksi se on tähän aikaan vuodesta niin sitkeää liikkua, kait se tuo pimeys sitten on, joka energiat vie? Järjellä kun koittaa ajatella, niin tänäänkin oli ulkona +10 astetta, tuulta, mutta sekin oli lämmintä, suurin sadealue meni iltaan jo ohi, jos oltaisiin keväässä, niin tämähän olisi ihan ihanne keli, mutta syksyllä se kynnys uloslähtemiselle nousee kyllä huomattavasti. Kun on aloittanut vuoden kestävän muutos valmennuksen elämässä, niin tämäkin aikaa vaatii kuntoilua ja vaikka olisi niin makeasti laiskottanut, niin ei auttanut, kun ajatella teknisesti, että nyt on vain mentävä. Kotipihalla pimeää, kun kellarissa, ei katuvaloja, no ehkä kokeilen jotain muuta reittiä. Vähän hölmöähän se on ajaa autolla lenkille, mutta jos sillä liikkeelle pääsee, niin kokonaisuutena parempi. Auto kylälle parkkiin ja kohti jokirantaa, se on aina se mieluisin lenkkipolku, pienen kävelyn jölk...

Tänään päästiinkin sitten liikkumaan vähän uusiin maisemiin, kun ollaan Ilmajoella Ahonkylässä ja täältä löytyy upeat ulkoilumahdollisuudet mm. lakeuden elämysreiteiltä. Aurinko paistaa, maa on kuurassa, tuulta ei ole ollenkaan ja myös parempi puolisko on tällä kertaa mukana, niin voidaan sanoa, että olosuhteet ovat kohdallaan, ei paljon enempää voi toivoa, tästä ei juuri vapaapäivä parane. Sen verran laiskoja oltiin, että siirryttiin lähtöpaikalle autolla, mutta kun halutaan nyt nauttia nimenomaan tuosta elämysreitistä, asfalttia riittää käveltäväksi sitten kyllä arkena ihan riittämiin. Päätettiin lähteä sauvakävelylle, niin saadaan kävelyyn vähän tehokkuutta lisää ja jotenkin niiden kanssa on nyt oppinut liikkumaan, menee jotenkin luontevasti. Lähtöportilla on jo hyvät opasteet ja välimatkat eri paikoille on ilmoitettu tarkasti, siitä sitten vain urheilukellot säätämään treeni valmiuteen ja sauvat käsiin, joka oli ainakin itselle se lähes suurin haaste, no sai ne sitten asettumaan k...

No nyt on flunssa taakse jäänyttä ja tänään päästiin sitten viimein taas treenamaan, kun luvassa oli kuntosalia liikuntaneuvojan opastuksella. Jostain syystä se kynnys salille on noussut korkeaksi, kun ei enään paljon apuja ole siitä, että nuorena on pelattu lätkää ja salillakin kuljettu, ihan valmentajan ohjauksessa. Suurimmaksi osaksihan se kynnys on omassa päässä rakennettua ajatusta, joka kasvaa ja kasvaa, loppujen lopuksi, miksi sitä välittäisi siitä, mitä joku minusta ajattelee, kun on muutenkin jo monessa asiassa oppinut ajatteleen, että tällainen minä olen, jos se jotain haittaa, niin sille ei sitten voi mitään. Ehkä joku jopa ajattelee, että hienoa, kun tuollainen keski-ikäinen hieman jo turpoamaan päässyt ihminen huolehtii itsestään, ehkä jos ne muut tietäisivät, että takana on elämää kivun kanssa 27-vuotta, ehkä ne silloin ymmärtäisivät, että ei siellä enään ennätyspainoja rehkitä, eikä pitäisikään. No kyllä me kaikki ollaan sellaisia, kuin ollaan, mennään sinne salillekkin...

Minä kun olen sen sukupolven ihmisiä, jolle ruokaa verkosta tarkoitti aikoinaan sitä, että lähdettiin isäukon kanssa aikaisin aamulla merelle verkoille, ennen töitä ja koulua ja sama toistui iltaisin, sitten töiden ja koulun jälkeen. Kun kuulin joskus jo hyvän aikaa sitten, että ruokaa voi tilata verkosta, niin ajattelin, että kyllä menee maailma hulluksi, eikö enään käydä edes kaupassa? No ajat muuttuu, ihmiset ja tavat muuttuvat, mutta miten minä vannoutunut vanhanliiton ihminen päädyin verkkokauppaan? Kuten aiemmin kirjoitin, tässä on oltu flunssan kourissa ja vaikka tuota pahinta tautia ei nyt ollutkaan, niin flunssa jäi sitkeästi asumaan, yskittää, niiskuttaa, jopa aivastuttaa ja se jos mikä, on monille kaupassa kanssaolijoille tällä hetkellä hiukan vaikea asia. No syödä pitää flunssaisenakin ja jostainhan sitä ruokaa on saatava? Pienessä lähikaupassa asioiminen onnistuu väkimäärän suhteen hyvin, kun katsoo vähän mihin aikaan menee, mutta miten alkoikin kurkkua kutittamaan niin m...

Niin se tavoitti sellainenkin kummajainen, kuin syysflunssa minutkin. No mitäpä kummaa siinä on, niinhän käy lähes joka syksy, melkeinpä meille jokaiselle. Mutta tänä syksynä se onkin sitten erilaista, flunssaa pitää sairastaa salassa, älä vaan yskäise missään julkisella paikalla, niistäminen saattaa aiheuttaa joidenkin silmissä lähes kauhua, aivastaminen on varmasti jo liikaa. Meistä on viimeistään nyt kuoriutunut toistemme kyttääjiä, enemmän tai vähemmän kiinnitetään huomiota ihmisten käyttäytymiseen mm kaupassa, kun joku koittaa kuivin sormin saada sen pakastepussin auki, ostaakseen tomaatteja ja ne sormet käy suussa, kuten aina ennenkin, no jotkut asiat vain tulee selkäytimestä. Ihmiset ovat alkaneet syytellä toisiaan, arvuuttelevat kuka on saanut tuon varsinaisen Korona viiruksen, sillä jos se jollakin on, hän on sen saanut tahtomattaan, eikä sellaisen ihmisen syyttely johda mihinkään, koska kuka tahansa meistä sen voi saada. Miten se flunssa nyt sitten sairastetaan, kun aamuyöll...

                                                      Elämän peruskorjaus Kun katsoo suunnittelupöydälläni olevia rakennussuunnitelmia, yhä useammin silmään pistää lause, rakenteiden suunniteltu käyttöikä 50-vuotta. Kauheaa, kun oman iän kirjoittaa paperille 44-vuotta? Eipä kuitenkaan hätäillä, ei sitä taloakaan tarvitse purkaa, se vain tarvitsee peruskorjausta, ehkä mekin selviämme peruskorjauksella? Talo on kokenut jo ainakin pienempää remonttia, ehkäpä meitäkin on jo aika useaa vähän korjailtu, olkapäätä on leikelty, kun ei se enään oikein toiminut, se oli vähän kuin talon ulko-ovi, turhaa ääntä ja liikkui kankeasti. Taloa on ehostettu jo tähän ikään, ainakin maalaamalla, keittiöremontilla ja jne. kuten meitäkin varmaan, parturi loihtii meihin uutta ilmettä, vaatekauppaankin on aika ajoi...