Markun elämää

Sitä kun ihminen herää vapaa aamuna vähän paremmin nukutun yön jälkeen, availee sälekaihtimia aamukahvia hörppiessä ja huomaa, että taivaallehan nousee tuo keltainen valo, joka pikkuhiljaa meitä taas lämmittääkin, niin se sisäinen eräjorma herää ja sitä alkaa kaipaamaan luontoon. Ihan kartan varassa ei nykyään olla, vaan google kertoo äkkiä, mitä sitä saattaisi olla nähtävyyksiä, suhteellisen vasta alueelle muuttaneelle. Huomaan, että noin puolentunnin päässä olisi Jyllinkoski Kurikassa ja sitäpä ei tarvitse pitempään miettiä, kamppeet kasaan ja suunta sinne, navigaattori neuvoo vielä perille asti, kyllä retkeilijän elämä on tehty helpoksi. Saavutaan sähköpuistoon, jossa ei talvella ole ilmeisesti enempää toimintaa, mutta tie ja parkkialueet on kyllä aurattu. Alueella näyttää olevan kesäkioskikin ja täytyy sanoa, että sillalla kävellessä ja kosken kohinaa kuunnellessa, voin kuvitella itseni jo kesälläkin tänne, jäätelö käteen ja kuunteleen veden virtausta, on muuten rauhoittava ääni ...

Tässä kun on kolmasosan vuotta kohta asustellut Etelä-Pohojalaisena, niin alkaa olemaan jo jonkinmoinen käsitys alueesta. Täällä on tilaa, vai pitäisikö se sanoa, että avaruutta? Joka tapauksessa lääniä riittää kuljettavaksi asti ja ompa siitä sellainen tapa tullut, että yleensä sunnuntaina pitää lähteä vähän tutkimusmatkalle ja ajeleen aina jonnekkin päin ja uusille alueille, sitä kun on sen verran utelias luonne, että pitää tietää, mitä mistäkin löytyy ja löytyyhän sitä, joka suunnalta. Yksi mieluisimpia paikkoja käydä kameran kanssa kuvailemassa on Könnintie Ilmajoella, peltomaisemaa silmin kantamattomiin, upea koivukuja ja tässä näkee jotenkin vuodenaikojen vaihtelun, se näyttää niin erilaiselta eri aikoina ja eri väreissä. Tätä kautta tulee usein ajeltua Ylistaroon, joka on sikäli kiehtova paikka minulle, että isän äiti on lähtöisin Untamalasta Ylistarosta ja on jotenkin kiva kiertää paikkoja, jossa mummokin aikoinaan pienenä tyttönä on kulkenut. Löytyipä mummon kotipaikkakin pie...

Ilmajoen Ahonkylän ja Seinäjoen Jouppilanvuoren välillä kulkevat Elämysliikuntareitit alkaa oleen uudelle Etelä-Pohjanmaalaisellekkin tuttuja, reitti vakuutti heti ensi tuntumalta ja nyt siellä on päässyt liikkumaan kaikkina vuoden aikoina, aiemmin vierailijana ja nyt jo paikkakuntalaisena, Ahonkylään muuttaneena. Ahonkylästä löytyy useampikin kohta, josta reitille pääsee, riippuu vähän, mitkä välineet on alla, hiihtämään olen tykännyt nyt lähteä ns. portilta. Reitit on hyvin opastettu ja tällainen huonompikin suunnistaja pärjää siellä hyvin, välimatkat on ilmoitettu, niin tietää vähän minkälaista haastetta itselleen milloinkin asettaa. Taukopaikkoja riittää ja löytyy sieltä huussejakin matkan varrelta, jos sattuu hätä yllättämään :) Vähän tunnustellen piti lähteä eka kertaa suksilla katsomaan, millainen meno reitillä on näin talviaikaan, aiemmin olen sitä kävellyt ja pyöräillyt, mutta nyt siis pääsi suksillakin liikkeelle. Ihan oli niin kuin olisi Lapissa hiihdellyt, leveä baana, la...

Tässä näköjään on tekstejä raavittu ja nyt ollaan sadannessa menossa, monenlaista mahtuu reiluun vuoteen ja kun lukijatavoite 20000-lukukertaa täyttyi melkein aikataulussa vuoden loppuun, meni vain pari päivää yli, niin mikäs näitä on kirjoitellessa. Blogi ja liikkuminen tukee hyvin toisiaan, joskus huomaa tuolla luonnossa mennessä, että tästähän saa tekstinkin tehtyä, joskus tulee lähdettyä sen tekstin perässä jonnekkin ja huomaa liikkuneensa paljon :) Jotenkin itse olen niin vanhanliiton ihmisiä, että ajattelen yleensäkkin, että liikkumisesta on tehty vähän turhan monimutkaista, tartteeko sitä nyt kaiken olla valmiiksi katettua, tarviiko kaikkeen ne omat trikoot ja välineet? Vaatetta sopivasti päälle ja jonnekkin metsäpolulle käveleskeleen, ei se aina niin ihmeellistä tarvitse olla. Joskus on ihan kiva katsella peltomaisemaa, jonka aurinko värjää oranssillaan, tuuli on muovannut pinnan kuin merenaalloiksi, tekee mieli tarpoa vähän lumessa ja huomaamatta oletkin liikkunut ihan hyvän ...

On jälleen uuden alku, uusivuosi ja uusi mahdollisuus, olo on kuin talviunilta heränneellä karhulla, nälkäinen, mutta ei ruuan suhteen, mieluummin päinvastoin, joulun mässäilyjen jälkeen tekee mieli syödä taas vähän keveämmin tai sanotaan oikeammin. Nälkää on nyt liikkua ja aloittaa tekemään hyviä ratkaisuja hyvinvoinnin eteen, uuvuttavat joulunpyhät on takana ja pikkuhiljaa koittaa ihana arki, tästä voi olla erimieltäkin, mutta yleensä arki on ihmiselle sitä parhaiten toimivaa aikaa. Nyt lähdetään rakentamaan kokonaisvaltaista hyvinvointipakettia, joten pelkkään ruokaan ja liikuntaan ei keskitytä, kaikki kun lähtee kuitenkin korvienvälistä ja myös henkinen hyvinvointi pitää ottaa huomioon, se on jopa se tärkein kaikesta, jos lähdet lenkille sappi kiehuen, potkaiset jokaista eteen tulevaa jääpaakkua, eikä olo ole kovinkaan rento, niin silloin on lähes turhaa lenkkeillä, jos taas nautit siitä ja kuljet hymyssäsuin, niin saat tulostakin aikaan, toki hyvä muistaa, että alkuun varsinkin ki...