Markun elämää

Nyt on sitten virallinenkin loma alkanut, vaikka tuntuu, että olisi pitempääkin ollut, kun sen juhannukselta aloittaa. Monenlaista ehtinyt jo näkemään ja kesällä ei kelloa katsota, niin monestippa tekee mieli illalla lähteä vähän liikkeelle, kun pihallakin vähän jäähtyy. Auringonlasku on tainnut houkuttaa aina ihmisiä sitä katsomaan ja vaikka yleensä on tottunut näkemään sen laskevan kyllä merellä, niin uusi kokemus oli nähdä sen laskevan Alajoen viljapelloille Ilimajoella. Pelto alue on yksi suomen suurimpia ja samanlainen efekti siinä tulee, kun merelläkin, suuri yhtenäinen alue, vaikka rannikon kasvatille, se meri on aina meri. Helposti voisi kuvitella, että alueella ei juuri liikettä ole puolenyönaikaan, mutta näkyy paikalla olevan muitakin kamerat kaulassa, viereisillä pelloilla maanviljelijät vielä ahertavat töissään, mikä tarkoitta, että myös haju maailma on kesäinen, maaseutumainen, jopa hieman pistävä, jossain haisee lietelanta, mutta myös tuttu kesäniityn tuoksu tulee kuin l...

Niin sitä aikuisenakin odottaa, kuin lapsena koulun päättymistä, että alkaa kesäloma, vuodet vain kuluu aina nopeammin ja tuntuu, että justiinhan se oli edellinen kesäloma. No aina se on tervetullut ja otetaan mielellään vastaan :) Olo on lähinnä helpottunut, johonkin pisteeseen on taas venytty ja nyt sitten ladataan akkuja syksyyn, vaikka sitä ei tee mieli edes ääneen sanoa, mutta se on yleensä fibromyalgian kanssa vaikeinta aikaa, joten sitä kohti on hyvä lähteä täysillä akuilla. Liekkö se jo ikä painaa, kun mennään periaatteella, lähdetään katteleen, mitä loma tuo tullessaan, enään ei tarvitse niin tarkkaan miettiä menemisiä, menee tilanteen mukaan. Sen verran on hellettä ollut jo kesäkuussa, että kyllä merenrantaan pitää päästä paahtamaan itseään, kun ei saunassa voi käydä, niin aurinko kun paahtaa kipeitä paikkoja, niin jotakin se korvaa, mitä saunassa menettää ja auringossa kyllä viihtyy, ehkä liikaakin, mutta kun se lämpö on niin kivaa ja välillä tulee kyllä uituakin, loppujen ...

Joskus joku paikkaa näyttäytyy erilaisena, kun olet sieltä ollut poissa vuosia, tai sanotaan, että käyt siellä enempi matkailu mielessä, kuin arkisena käyntinä. Raahe on ollut lähikaupunki pienestä asti Pyhäjoella kasvaneelle, siellä on käyty harrastamassa, siellä on käyty kauppareissuilla ja koulussakin, toisinsanoen se on ollut justiin sitä arkista menoa. Lähdettiin puolison kanssa viettämään mökkiviikonloppua Raahen pohjoispuolelle Tauvoon, jossa on upeat luonnonmaisemat ja rauha, mutta eiliseltä kauppareissulta Siikajoenkylän Salesta jäi vielä vähän ostoslistalle tavaraa, joten tänään päätettiin lähteä sitten Raaheen. Aamupäivän pienen mökkipuuhailun jälkeen, sitä kun aina on mökillä nurmikonleikkuuta ja oksien leikkuuta jne. lähdettiin sitten Raaheen. Mielessä mietin, että kun paikka on puolisolle oudompi, niin ei me nyt kiireellä vain kaupassa käydä, vaan käydään nyt vähän katseleen paikkoja. Helpointa kun ajaa auton parkkiin ja lähtee kävellen katseleen paikkoja. Pekkatori on o...

Tänään saa sitten sanoa, että ensiviikolla alkaa loma, en tiedä onko se optimismia vai väsyä, sen tiedän, että mieli alkaa jo karkaamaan vähän lomalle. Kun se on aina näiden sairauksien kanssa venymistä johonkin pisteeseen, uupelo vaivaa, väsy vaivaa ja vielä pitäisi jaksaa ja meneehän se, kun tietää, että sitten saa kuukauden elellä ilman herätyksiä ja pakollista ohjelmaa, tottakait kaikilla jotain pakollistakin on, mutta enimmäkseen vapaata ohjelmaa. Varmasti yksi parhaita hetkiä lomassa on, kun pääsee merenrantaan, rannikolla kasvaneena sitä kaipaa aina kesästä, se on se tunne, kun ajat autolla sinne ja jo autosta noustessa tulee se merenrannan tuoksu, sitten vaan avojalon kuumaan hiekkaan ja ainakin kahlaamaan veteen, rennon leppoisaa ja muutenkin on jo tähän ikään oppinut, että lomalle ei kannata tehdä liian tiukkoja suunnitelmia, ne kun ei aina toteudu ja sitten tulee vaan pettymyksiä ja sitä rataa. Liikaa kun ei aikatauluta menojaan ja nauttii hetkistä, niin parhaiten levähtää,...

Jos mietit kesälomalle tekemistä ja haluat kokea mieleenpainuvan reissun, niin vahva suositus on, että lähdet päiväksi Ansion mukaan. Kaljaasi Ansio tekee purjehduksia Kalajoella ja matka suuntautuu Maakallan saarelle. Plassin kyläyhdistyksen sivulta näkee lähdöt ja sen, minkä verran paikkoja on vapaana, toki sen voi varata itselleenkin tai vaikkapa työporukalle, myös hääseurueet sitä on varannut ja vihkiminen on tapahtunut Maakallan kirkossa. Hommaa pyöritetään talkoohengessä ja onhan alus itsekin syntynyt talkoovoimin. Kaljaasi Ansio kiinnitettynä Maakallan laituriin, en lähde itse aluksesta enempää kertomaan, koska se on esitelty kyläyhdistyksen sivulla aina vaiheittain sen tekemisestä asti, mutta kyseessä siis puurakenteinen purjevene. Matka alkaa Rahjan kalasatamasta Kalajoelta, jossa miehistö ottaa vieraat vastaan ja sitten lähdetään Maakallaa kohti. Alkumatka menee helposti miehistön juttuja kuunnellessa ja alukseen tutustuessa, sieltä löytyy paikkoja niin ulkoa, kuin sisältäk...

Niin vaikea kuin tämä sairaus on joskus hyväksyä itsellekkin, niin vielä vaikeampaa se on hyväksyä omalle lapselle. Ensin sitä sairasti oma äiti, joka sekin oli vaikea hyväksyä, sitten siihen sairastui itse nuorena, kun vaivat alkoivat 17-vuotiaana, diagnoosi tosin tuli vasta 2,5-vuotta myöhemmin ja nyt se sitten todettiin omalla tyttärelläkin, että vähän mietteliääksi vetää? En edes tiedä, mitä tällä hetkellä puhutaan fibromyalgian periytyvyydestä, aiemmin se on kyllä kielletty, muistan itse olleeni Reumasäätiöllä kuntoutuksessa luennolla, jossa fysiatri sanoi, että fibro ei ole perinnöllinen, mutta hän tietää monia, joilla se on sekä vanhemmalla, että lapsella. Meidän suvussa se näyttää nyt kyllä menevän ja sen voi jo todeta ilman suurempia tutkimuksia, jos se nyt kolmannessa polvessa on jo todettu. Fibro voi siis kulkea suvussa ja kannattaa kyllä kiinnittää huomiota lasten kipuihin, jos ne alkavat olla kovin poikkeavia, eikä kaikki selity kasvukivuilla, niin silloin kannattaa kyllä...