Markun elämää

Liekkö kirjoittaja tullut vanhaksi, vai tuleeko muuten vaan niin nostalginen olo nykyään? No kaikille tulee nostalginen olo, kun astuu Perkiömäen vaatekauppaan Pyhäjoella, vaatteita eri vuosikymmeniltä ja ne saa mielen tulvimaan muistoissa, kun monesti siihen vaatteen ostoon liittyy tapahtumia, jotka muistaa. Itse olen varmaan asioinut kaupassa ensimmäisen kerran 70-luvulla, äidin kanssa ja jos lapsuudesta jotkin asiat jäävät mieleen, kuten kaupan tuoksu, niin tulee se sama tunne vastaan heti kaupan ovella, näin 2020-luvullakin. Ihan kuin eilen olisin edellisen kerran kaupassa käynyt, jotain niin tuttua tulee vastaan, että tuntuu kuin olisin matkannut aikakoneella lapsuuteen. Perkiömäen näyteikkuna, johon kaikki lapset odottivat kumartavan joulupukin ilmestymistä syksyisin, se oli joulunajan avaus aina Pyhäjoella, en tiedä kuinka vanha se pukki on, mutta ainakin niin kauan, kuin oma muisti riittää, se siinä oli ja myönnän kyllä, että on se tullut käytyä aikuisenakin katsomassa. Kun om...

Suomesta löytyy kaikenlaista nähtävää, hirmu usein tulee maantiellä ajaessa katsottua, kun on erilaisia nähtävyyspaikka kylttejä, nähtävyydet hieman maantien sivussa, mutta harvoin tulee sitten ajeltua niitä katsomaan, vaikka ei sinne monestikkaan niin pitkä matka ole. Itseä on jo pitempään kiinnostanut käydä katsomassa Jalasjärvellä sijaitseva Pirunpesä, josta on jotain kautta aina juttua nähnyt. Nyt kun olimme ohikulkumatkalla ja lomalla, niin päätettiin, että niin kiire ei ole, etteikö ehtisi poiketa vähän sivummallekkin. Vähän matkaa pitää ajella soratietä, mainittakoon, että sekin tapahtuu upeissa luonnonmaisemissa ja perille on ihan kohtuu hyväkuntoinen tie. Kerron tässä oman käyntikokemukseni, en paikan historiaa ja faktatietoja, koska on mahdollista levittää väärääkin tietoa ja lisäksi paikalla on omat Facebook sivut, jossa mm. aukioloajat kerrotaan oikein ja tietty paikan historia ja muu faktatieto. Mutta mennään itse paikkaan, Pirunpesä on noin 23-metriä syvä ja noin 14-metr...

Lomalla ei työasioita mietitä, mutta kun itselläkin on takana reilu 21-vuotta työuraa arkkitehtitoimistossa, niin kiinnostaa lomalla liikkuessa käydä katsomassa, mitä aikamme suuret nimet ovat aikoinaan suunnitelleet. Seinäjoella sijaitseva Aaltokeskus on yksi tällainen paikka, jossa voi ihailla ehkä kuuluisimman arkkitehtimme Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia. Tällä kertaa keskityimme Lakeuden Ristiin ja siinä lähinnä torniin, jonne pääsee hissillä näköalatasanteille ihastelemaan Seinäjoen kaupunkia. 65,2 metriä korkea Lakeuden Ristin torni on näyttävä rakennus, itse kirkon vieressä ja opas tulee heti kertomaan meille perusasiat, halutessaan voi ilmoittautua myös ihan opastetulle kierrokselle, me menemme nyt oman aikataulun mukaan. Heti ovesta astuessa vastaan tulee hissi ja vieressä on vapaaehtoinen hissimaksulipas, jonne mielellään muutaman euron pudottaa lähetystyön hyväksi. Hissi on yllättävän nopeasti perillä näköalatasanteella, joka sijaitsee 45-metrin korkeudella ja aina...

Ne jotka on lämpöä toivoneet, ovat saaneet toiveensa nyt hyvin läpi, ei muista heti tällaista kesää, loma on puolivälin ylittänyt, eikä vielä yhtään viileää päivää ole ollut, eikä edes lähipäivinä luvassa. Vähän kaksijakoinen alkaa kuumuus olemaan itsellekkin, kun tätä aina syksyn ja talven odottaa, syksyn säät kun repii paikkoja, särkee ja kolottaa ja sitten taas lämpimässä on tavallaan niin hyvä olla, joskin tämä kuumuus alkaa vähän uuvuttamaan ja on sykkeetkin välillä vähän liian korkealla, nukkumisesta ei tahdo tulla oikein mitään, kun on liian kuuma. Kuten olen aiemmissakin jutuissa maininnut, niin säätä me ei voida valita, niin on elettävä sitten sen mukaan, mitä meille annetaan. Jotenkin on alkanut ymmärtämään etelä-eurooppalaista tyyliä, että ruokailu tapahtuu sitten illalla, kun ei päivällä maistu pottumuusi ja karjalanpaisti:) Loma onneksi kääntää rytmin muutenkin iltaan ja tekeminen onkin parempi painottaa iltaan ja muutenkin on kiva lähteä illalla katseleen vaikka rannalle....

Täällä ne jälleen on, nimittäin Weteraanikonepäivät, perinteinen tapahtuma, jonka korona jätti viimevuonna väliin, nyt on taas tilaisuus mennä ja se kyllä kannattaakin käyttää. Tapahtuma kasvaa vaikeinakin aikoina ja kun ohessa kasvaa myös Romperock iltatapahtuma, niin kaikille löytyy jotain, vieläkö tapahtumaan kuuluu rompetori, jossa on myös iltatori, niin aarteenetsijöillekkin on tarjontaa. Itse on jo weteraanikävijä, kertoja en ole laskenut, mutta puhutaan noin kahdestakymmenestä, siis vuodesta, tapahtumahan on kolmipäiväinen, joten päiviä lienee noin 50. Valtava määrä talkootunteja, jonka tutun näköinen väki jaksaa vuodesta toiseen tehdä, iso kiitos heille, jotka kaupunkiin tällaisen tapahtuman järjestää, koko kaupunki on täynnä turisteja, kaupoissa on väkeä, palvelut ovat käytössä, lisäksi suuri valtakunnallinenkin näkyvyys Oulaisten kaupungille. Kaupunki saisi olla minun mielestäni isommalla roolilla mukana tapahtumassa, on kuitenkin yksi suurimpia tapahtumia, jollei suurin koko...

Suomi on täynnä tapahtumia ja erilaisia nähtävyyksiä, kaikille löytyy jotain ja itse voi valita, niin kulttuurin, kuin urheilunkin puolelta. Molemmista löytyy korkeampaa ja ei niin vakavaa tasoa, tai sanotaan, että kulttuurin puolelta löytyy enemmän humoristista tasoa ja urheilussa enemmän harrastajatasoa. Muutaman kerran televisiossakin näkynyt Crazyland Nivalassa sai mielenkiinnon heräämään ja kuulin joitain viikkoja sitten radioohjelman paikanpäältä, kun paikallisradio Pooki teki ohjelmaa Crazylandiasta. Nimikin jo viittaa, että jotain hullua on luvassa, eikä kyseessä ole suinkaan se Elviksen asuttama paikka. Nivalan urheilukeskuksen kohdalta lähtee Maliskyläntie, jota ajetaan kymmenkunta kilometriä ja käännytään makkaratielle, niin sieltä löytyy Crazyland, jonka huomaa kyllä jo Maliskyläntielle, onhan siellä nyt Eiffel tornikin. Paikalle on helppo tulla, se on heti tien vieressä, autoille on merkatut pysäköintialueet ja siellä on kioski, josta saa vaikka kahvit tai jäätelöt nauttia...