Markun elämää

Ihmiselle parasta on päästä vapaapäivänä jonnekkin, jossa on rauhallista, jossa saat unohtaa kaiken sen ikävän, mitä uutiset nyt tulvii, maailma on sekaisin, ei 2020-luvulla pitäisi käydä sotaa enään missään, kaikki kyllä mahduttaisiin omien rajojen sisälle elämään, mutta kaikille se ei riitä, mutta en aio liiaksi siihen takertua, hevosella on suuri pää, antaa sen miettiä. Vähän polven kanssa tuli ongelmia, mutta päätin jo viikolla, että jos sääennuste pitää paikkaansa, niin sitten mennään vaikka kontaten lauantaina retkeilemään. Piti valita helppokulkuinen reitti, kun portaat on nyt vähän vaikeakulkuiset, niin mieleen tuli heti Alajoen perinnealue, tasamaata kuljettavaksi ja ajatus kantavasta hangesta, sai jo aamulla sukat pyörimään jaloissa, koska me päästään ihastelemaan tuota keltaista mollukkaa, joka valoa toi jo aamusta tupaan. Autolla pääsi lähtöpaikalle, kun ei ihan Vatanen kuvittele olevansa, Alajoen tie oli kohtuu jäinen ja vaikka kovasti jo poltteli ulkoilemaan, niin ei sit...

Moni muukin on varmaan joskus miettinyt, mistä Seinäjoelle tulee nimitys Avaruuden pääkaupunki? Minulle se on jo alkanut selkiämään, uutena Ilmajokisena, jolla matkaa avaruuden pääkaupunkiin on noin viisitoista minuuttia. Toki tuntuu, että sitä avaruutta on aina vain enempi näkyvillä, mitä kauemmaksi pääkaupungista ajelee ja sekin on käynyt selväksi, että sinne avaruuteen katsellessa ei tarvitse niskojaan taittaa, vaan riittää kun katsoo horisonttiin, sitä avaruutta on nimittäin näkyvissä silminkantamattomiin :) Avaruuden pääkaupunki, jossa ei taida olla tähtitornin mäkeäkään, Jouppilan vuorta lukuunottamatta, sellainen sieltä siis taitaa puuttua, siitäpä ideaa jollekkin :) No se avaruus todellakin tarkoittaa tilaa, jota riittää, samalla jonkinlaista vapautta, kun on tilaa, missä liikkua ja ilmapiirikin on minusta täällä rento, ei olla kuin sillit purkissa. No minulle tämä avaruus on tarkoittanut mukavia retkiä, kun löytyy tilaa ja paikkoja, jonne katuvalot eivät paista, niin voi sitte...

Maanantaina vietettiin ystävänpäivää, on tavallaan hienoa, että tällaisella teemapäivällä muistutetaan meitä ystävyyden tärkeydestä ja siksipä voikin sanoa, että ystävänpäivä on jokainen päivä. Ystäviä tulee ja menee tämän meidän maallisen matkamme aikana, osa säilyy sellaisena koko elämän, eikä kukaan tavallaan mene pois, meidän elämäntilanteet muuttuu ja jos lähdetään liikkeelle ihan sieltä hiekkalaatikolta ja vaikkapa kerhosta, eskarista tms. niin niitä ystäviä ei enään hirveänä ole, sen verran on maailma meitä kuljettanut, mutta niitäkin on, aina sieltä ajoilta asti. Menee pitkiäkin aikoja, ettei olla yhteydessä, mutta ei se ystävyys minnekkään ole kadonnut, ollaan niin kuin ennenkin, eikä edes aikuistuminen hirveästi vaivaa, jutut voi olla niin kuin ennenkin. Muutto toiselle paikkakunnalle oli iso haaste siinä mielessä, että suurin osa niistä tutuista ja ystävistä jäi sinne entiselle kotipaikalle, eikä voi sanoa, etteikö välillä kaipaa tuttuja, mutta täällä me kaikki ollaan ja var...

Viikolla paistanut aurinko sai jo loppuviikosta ajatukset siirtymään lauantaille ja jotain retkeähän sitä alkoi kaipaamaan, vieläpä lauantaille sääennuste lupaili ihan kivaa keliä ja aurinko alkoi paistamaan jo aamusta, naisten viesti hiihtoa seuratessa, joskaan siinä se ei nyt tällä kertaa paistanut, mutta kerkesipä hetken sulatteleen aamupalaa ja sitten vain omalle retkelle ulkoilemaan. Vähän piti suuntaa miettiä, toki sitä helpotti edellisenä päivänä hankeen ajettu citymaasturi, joka jäi pohjastaan kiinni, joten se suuntaa oli sitten poissa pelistä. Suunnaksi otettiin sitten Kyrkösjärvi ja ajatuksella, että lähdetään katteleen, josko tie olisi auki etelä päästä ja olihan se. Sieltä pääsee mukavasti käveleskeleen luontopolkua, kaikki ei halua hiihtää, niin kiva, että kävely mahdollisuuskin on jätetty. Repussa evästä, vähän purtavaa ja kahvia, kamera kaulassa, keli lähellä nollaa, linnut visertää metsässä, aika täydellinen harmonia, lähteä luontopolkua käveleskeleen sopivaan tahtiin,...

Sitä aina välillä koittaa ihmisellekkin se katsastuspäivä, kun työterveyshuolto suorittaa omaa työtänsä ja lähettää kutsun saapua tarkastukseen. Ennen se oli toisinpäin, oma katsastus ei niin jännittänyt, kuin auton katsastus, nykyään Suomen vanhasta autokannasta riippumatta, se oma katsastus jännittää jo enemmän. Sitä kun kertyy tuota ikää ja kaikenlaista vaivaa, ainakin kulumaa tai jo jotain pientä labra-arvoissa, onneksi monesti tässä keski-iässä se elämäkin on sillä mallilla, että voi myös keskittyä siihen omaan hyvinvointiin ja terveyteen hieman enemmän, ei tarvitse ihan opiskeluaikojen ruokia syödä, sen kun sai lihis paketin niin halavalla. Nykyään sitä sitten kyllä helposti sortuu ostamaan vähän herkkuja, kun ei tarvitse ihan opiskelijabudjetilla mennä, se vaan välillä on ohittamaton paikka, kun sää oot tehnyt työviikon ja menet lauantai aamuna kauppaan, niin tottakait sun on palkittava itsesi jollain, vaikka sitä tietoa on jo tähän ikään ainakin tarpeeksi ja tiedät, että se pu...

On asioita joihin ei välttämättä pysty hirveästi vaikuttamaan, kaikki eivät haluakkaan vaikuttaa, silloin voi elämänoppia kaivaa vaikka Stoalaisesta tyyneydestä. No rehellisesti en tuosta ihan älyttömästi edes tiedä, mutta nykyäänkin on monenlaista ajattelutapaa, osaa meille kaupataan ihan kaupallisessa mielessäkin ja jos jollain on pinkka kunnossa ja kokee siitä hyötyvänsä, niin mikäpäs siinä. Itse tykkään vain elellä kohtalaisen yksinkertaista elämää ja kun tässä elämässä murheita riittää, vaikka ei ala koko maailman murheita miettimäänkään, niin enpä jaksa omaa nuppiani niillä vaivata. Mielenrauhaa, se riittää minulle, nykymenosta on tullut sellaista, että sinun pitäisi olla jommalla kummalla puolella, kun joka asiasta tahtoo tulla kansakuntaa jakavia, ehkä tällaisia neutraalisti asioihin suhtautuvia pidetään joo joo ihmisinä, tylsinä...ihan miten nyt vain, mutta minä en halua ulkopuolisten asioiden vaikuttavan esim. ihmissuhteisiin, on jotenkin sääli, että ulkopuolinen asia alkaa ...

Niin se on vuosi lähtenyt liikkeelle ja tammikuu on jo takana, ihan ei vielä päässyt niin vauhtiin, kuin olisi halunnut, toisaalta tarvitseeko liikkumisen aina olla suorittamista? Mainittakoon heti, että en väheksy niitä, jotka pystyvät suorittamaan, mutta meistä kaikista ei siihen ole, vaikka lopen on tullut kuvien perusteella kyllä liikuttuakin. Syksyllä muuttokuormaa tehdessä huomasi, että ei se välineistä se liikkuminen ole kiinni, onpa tainnut sukset kulkea jo hyvän matkaa auton kyydillä tässä viimeviikkoina, aina se ei vaan lähde vauhtiin. On jos minkälaista harrastusvälinettä sisällä ja ulkona, silti eniten on liikkuttanut kamera :) Sen verran suorittaja olen minäkin, että Polar Ignite on ranteessa ja mittaa tietty aktiivisuutta, mutta askeleita tulee seurattua ja onhan tuota monena päivänä tullut kameran kanssa käveltyä huomaamatta ihan riittävä määrä askelia, ehkä sekin on ihan hyvä, hyviä me ollaan kyllä ruoskimaan itseäkin, kun sitten on lähes morkkis, kun ei ole liikkunut...