Markun elämää

Niin sitä alkaa olemaan ensimmäinen viikko kohta takana uutta ruokavaliota, lukemanahan se näyttää jo kivalta 1/8 takana, enään 7/8 jäljellä. Löysin siis tällaisen 8viikkoa ohjelman tuossa joulun aikaan. Jotakin piti taas keksiä ja googleen vaan laihdutus ja siitä ensimmäisenä tuli 8viikkoa ohjelma. Sen pitempään en jäänyt jahkailemaan, vaan ilmoitin itseni ohjelmaan ja maksoin sen samantien. Nyt on sitten katsottu, mitä tuleman piti ja ehkä jopa hieman eksoottisia minun makuun on jotkut ruuat olleet, tai ainakin aineosat. Kaikki ei niin suunmyötäistä ole, mutta ilmeisesti hyväksi, niin syödään sillä ajatuksella. Ei ole aiemmin tullut aloitettua aamua mm. psylliumi munakkaalla, mutta mustikoiden kanssa se on ihan hyvää, makumaailma on siis mennyt aika uusiksi joiltain osin. Välillä sitä alkaa filosofisesti pohtia aamupalalla näitä ruokia, kun on kalliilla saanut itsellensä jonkinlaisen ravintopankin hankittua ja on valmis maksamaan vielä enemmän ruuasta, jolla siitä pitäisi päästä ero...

Vuosi on vaihtunut, sen huomaa jo sähköpostiin tulevista mainoksistakin, se suorastaan täyttyy kehoituksista liittymään johonkin "elämäntaparemonttiin". No yhteen minäkin liityin, kun en enään muista sellaista uudenvuoden alkua, ettei olisi jonkinlainen laihdutus, elämäntaparemontti tai miten nyt vaan halutaan sanoa se, että painoa pitäisi saada vähän pois. Kaupassa on alkanut viihtymään paremmin siellä hevi-osastolla, vaikka pitkin hampain joutuukin ohittamaan kinkkuja pursuavan pakastealtaan, vieläpä -50% laput päällä. Noo vajaa vuosi ja kait sitä sitten taas sen pienen palan kinkkua itselleen suo, mikäli ei käy sellaista ihmettä, että tänä vuonna onnistunkin, eikä possunpotka enään maistuisikaan vuoden päästä? Aiemmin ei siis ole täydellistä onnistumista tullut, koska taas se alkaa, muutenhan tässä paukuteltaisiin henkseleitä ja naurettaisiin näille remonteille. Noo niin kauan hyvä, kun aina jaksaa yrittää uutta ja joku vuosihan sitä huomaakin onnistuvansa, näin ainakin m...

Tämän vuoden päivät alkavat olemaan jo vähänä, kun joulukin on taas edessäpäin. Jotenkin sitä aina mielessään tekee jonkinlaisen vuosikatsauksen, kuluneeseen vuoteen. Liian tarkkaa analyysiä tuskin kannattaa tehdä, mutta aina olen tykännyt jotenkin puntaroida, mikä onnistui, mikä ei? Jälkimmäistä on turha miettiä liikaa, mutta jos jokin on ollut pielessä, niin ainahan sellaiset asiat kannattaa yrittää sitten tulevana vuonna korjata. Itse olen aina tykännyt uudestavuodesta, kaikki siintää taas edessä, kuin kevät aurinko, pitkä pimeä syksy jää pikkuhiljaa taakse. Tuntuu kuin kaikki alkaisi lähes alusta, tästä lähdetään laskettelemaan uutta vuotta eteenpäin. Itseasiassa tässä on jo jonkin aikaa ollut katse tulevassa vuodessa ja jotain on jo tulevalle vuodelle tullut tehtyäkin:) En liian suuria lupauksia ole enään vuosiin tehnyt, mutta eihän se ole uusi vuosikaan, jos ei jokin ohjelma ala minulla. Siispä odotellaan loppiaisena uusia ruoka-ohjeita, menin jo ilmoittautumaan jonkinlaiseen ne...

Kalenterista alkavat päivät käymään vähiin tälle vuodelle, joten joulu on jo lähellä. Kaupoissa alkaa olemaan maailmanlopun meininki, vaikka ei ne taida nykyään paljon edes sulkeutua joulunaikaan? Ehkä se kuuluu asiaan, että laitetaan nyt sitten kuitenkin vähän enempi kaikkea pöytään, leivotaan siivotaan jne. Joulu on minusta enempi tunne/tunnelma, kuin materiaalinen juhla, vaikka toki nyt lahjoja laitetaankin jossain määrin. Ehkä se voisi olla kuin elokuvissa, hyviä tekoja, joissa on onnellinen loppu. Tällä hetkellä tuntuu parhaalta ajatukselta pienoinen rauhoittuminen, tässä kun on tämä koronan jälkeinen elämä ollut vähän puolinopeudella menoa, joten eniten kaipaa lepoa ja rauhaa. Jouluna kait toivoo eniten myös rauhaa ja että kaikilla olisi hyvä olla. Joulu ei ole kaikille mikään helppo aika, mutta ehkä me jokainen voidaan omalta osalta vaikuttaa, että niin olisi. Itselle se on ollut aina kiva ja huomaan taas vanhentuneeni, kun huomasin tässä yksi päivä taas muistelevani niitä laps...

Niin se taas hiipii kuin varkain, nimittäin joulu on jo ovella, eihän tätä vuottakaan enään paljoa ole jäljellä. Joulun alus on perinteisesti ahkeraa aikaa, sillä touhua riittäisi iltapuhteelle rajattomiin. Joulusiivot, leipomukset, koristelut, lahjat...lista lähes yhtä pitkä, kuin pienten lasten toivelista aikoinaan. Olen itse ollut jo pitkään sitä mieltä, että joulu tulee ja menee kyllä ihan kohtuudellakin. Iso peukku niille, jotka jaksavat ahertaa ja tehdä joulua, työnmäärän saa toki jokainen määritellä itse ja sekin on hyvä ohje, että tekee sen, mitä jaksaa. Sitä huomaa, että nuoruus on jo takana, kun jouluna haaveilee lähinnä jostain, jossa olisi täydellinen harmonia joulunvietolle. Jonnekkin Lappiin kun pääsisi, kelohirsimökki, talvinen maisema, jätkänkynttilät palaisivat pihalla, horisontissa porotokka juoksisi revontulien loisteessa...pienellä mielikuvituksellahan siitä sai jo varsin idyllisen joulunviettopaikan:) Ehkä se arki nykyään on sellaista, että jouluna kaipaa vain rau...

Kauan sen onnistui välttämään, mutta niin se lopulta löysi tuo tauti minutkin ja taitaapa se jokaisen löytää jossain kohtaa. Tuntuu vähän hassulta, kun tässä se nyt on, kun miettii alusta asti kaikkia varotoimia tätä kohtaan. Riskiryhmään kuuluvana sitä toki ihminen koittaa tehdä kaikkensa välttääkseen taudin, varsinkin alkuaikoina, kun kukaan ei oikein tiennyt taudin vakavuutta. Korona on jo haarautunut niin laajalle, että sitä on vaikea pakoilla ja jossain kohtaa, kun aikaa kuluu, ihminen tulee varomattomaksi ja laskee suojaustaan, silloinhan se tietty iskee. Tauti on toki muuttunut aikalailla yleiseksi flunssaksi, mutta edelleen aiheuttaa myös vakavia sairastumisia. Tässä kohtaa ei voi vielä kaikkea arvioida, lähinnä tässä on oltu, kuin influenssassa, että ihan normaali räkätautina se ei mennyt. Veto on vieläkin pahasti poissa, katsotaan miten tässä palautuu, fibromyalgia kun on, niin palautuminen kestää. Lihassärky edelleen aika kova, mutta kuume hellitti muutamassa päivässä. Suur...

Niin sitä vaan mentiin marraskuun yli, niin että heilahti. Täytyy sanoa, että marrasputki todella toimi, pimeä aika meni kuin huomaamatta. Marrasputken alkuperäisenä ajatuksena ollut juosta jokapäivä vähintään 25 minuuttia ulkona, minä menin kävellen, kuten aiemmin kirjoitin, piti sorvata itselle sopiva vaihtoehto. Hieman epäilin itseäni, vaikka itseään ei saisi ikinä epäillä, itseensä pitää luottaa, tietäähän sitä parhaiten oman potentiaalinsa. Pakko myöntää, että marraskuun ensimmäinen päivä vasta sulattelin ajatusta tästä, kun siitä kuulin ja varmasti vaikein lenkille lähtö oli se ensimmäisen päivän startti. Vähän muka satoi, ehtiiköhän sitä tänään jne. mutta siitä se lähti ja sitten mentiin oikeastaan päivä kerrallaan. Monenlaisessa maisemassa näitä "rasteja" on tullut suoritettua ja siinä varmaan on ollutkin se suola tähän, viikolla mennään kortteleita ympäri asuinalueella, mutta viikonloppuna sitten aina jotain muuta maisemaa. Ihminen työstää aina minusta myös sitä hen...