Markun elämää

Niin, mitä oikeastaan hyvinvointi on, siitä kun puhutaan nykyään niin paljon, mutta kuka sen hyvinvoinnin oikein määrittää? Itse olen sitä mieltä, että siitä on tehty jopa liian vaikeaa ja monimutkaista, meille myydään hyvinvointia, mutta kuka sen sanoo, mikä on hyvinvointia? Oma hyvinvointi tulee hetkistä, kivoista kokemuksista, ei se aina tarvitse niin ihmeellistä olla, että tuntee voivansa hyvin ja nauttii elämästä. Paljon se on sitäkin, mihin me verrataan sitä hyvää oloa, jos verrataan elämän onnellisimpaan hetkeen, niin eihän se hetki jatkuvaa ole, eikä ihminen voi pelkästään voida hyvin, jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin se hyvinvointi tuntuu olevan kaukana siitä toivotusta olosta, mutta jos aina voitaisiin vain hyvin, niin ei me enään edes tunnistettaisi sitä hyvinvointia. Viimeviikolla kun oli talviloma, istuskeltiin puolison kanssa mökin lasitetulla terassilla nauttimassa kahvia Jaffa suklaa keksien kanssa, auringon paahtaessa kasvoja, ympärillä täysi hiljaisuus, niin tunt...

Tällä kertaa ei lähdetty kirjaimellisesti merta edemmäs kalaan, jos lomasta voi sellaista vertausta käyttää, vaan lähdettiin merenrantaan mökille lomalle. Uutiset huutaa pelkkiä kieltoja, älkää tehkö sitä tai tätä, mutta onneksi reservissä oli oma mökkipaikka Tauvossa, jossa ei ole huolta koronasta, kun ei siellä ole juurikaan käyty hetkeen, niin alkoi se tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta lomanviettoon. Tarkemmin ajateltuna, siellähän on melkein kaikki, mitä ihminen lomalta kaipaa, jos haluaa rauhaa, ulkoilua ja kuitenkin vähän askartelua mökin kanssa, ettei kaikki ole ihan valmiina, niin sieltähän ne löytyy ja ympärillä on upeat merenranta maastot liikuttavaksi. Pientä seikkailuahan ihminen kaipaa ja mökkitie oli vähän henkilöautolle mallia just ja just vönkimällä perille. No perille päästiin ja sitten vähän raikkaaseen mökkiin, jossa ei hirmuna asteita ollut, puuhellaan tulet, saunanpesään tulet ja ovet auki, vintille vähän patteria lämmittämään ja sitten tuijoteltiin lämpömittaria, jo...

Viimein koitti taas se päivä, kun pääsi lomalle, ihan vaan talvilomalle, ilman suurempia matkasuunnitelmia. Aina se on vähän venymistä johonkin pisteeseen näiden vaivojen kanssa, ja sitäpä se taisi olla nyttenkin. Tänään vielä piti saada muutama homma liikkeelle ja kun ne sain tehtyä, niin sanoin puolisolle, että nyt lähdetään samantien käveleen järvelle. Paras tapa aloittaa loma, kun siirtyy noin 15 minuutissa ihan eri mailmaan ja kun tänään vielä sää oli aivan huippu, niin helppo oli irtautua töistä. Onneksi polku järvelle oli auki ja hanki kantoi, vielä kun paikka on aika lähellä kotia, Isojärvellä Oulaisissa, niin siirtymä pätkäkään ei ollut pitkä. Järvelle päästyä, eteen avautuikin aivan upea näky, maisema, kuin Vallilan verhoissa. Ei ollut ruuhkaa, täydellinen rauha, vähän linnunviserrystä, tikka koputteli lähipuuta, kiva oli istahtaa aurinkoon, kun se vielä lämmitti kasvojakin niin makiasti, siinäpä sitä olisi voinut vain istuskella rauhassa, ei mitään kiirettä ja hälinää ympär...

Särkee, kolottaa, repii, väsyttää, masentaa...siinä varmaan muutama adjektiivi kuvailemaan fibromyalgiaa. Aina se välillä muistuttaa itsestään, vaikka siihen on jo tavallaan tottunut, niin aina se silti pääsee yllättämään. Ikinä ei tiedä, mikä nurkka milloinkin kipeytyy, välillä menee hyvin ja sitten taas yllättäen ollaan kipeänä. Aika nuoresta tuota on saanut seurata, kun ensin oma äiti sairasti ja sitten alkoi oma sairastaminen 17-vuotiaana. Lääkäriltä toiselle ja 2,5-vuodessa saatiin diagnoosi, nyt on yhteistä matkaa jo reilu neljännes vuosisata, luulisi sinä aikana tiedon ja muun kehittyvän, mutta valitettavasti on menty toisinpäin. Koko ajan tuntuu suhtautuminen olevan kylmempää ja vähättelevämpää, ennen pääsi ihan yksilökuntoutukseen, nyt lääkärit eivät laita diagnoosia edes sairaslomalappuun, kun tuota Kela ei oikein sitä hyväksy? Tästä voisi kirjoittaa tuhat sivuisen opuksen, on tämä niin monimutkainen sairaus, ettei ihme, että ollaan välillä itse pihalla, kun yhtä pihalla on l...

Niin kuin puhutaan turnausväsymyksestä, niin nyt alkaa selkeästi ihmisillä tuleen koronan kanssa se turnausväsymys, sen huomaa kaikista, niin kansalaisista, kuin päättäjistäkin, hermo alkaa kiristymään itsekullakin, eikä tämä kyllä enään itsellekkään ihan helpolta tunnu. WHO ilmoitti tasan vuosi sitten, että korona on maailman laajuinen epidemia ja vuosipa tässä on nyt aikalailla kaikki eletty tätä aikaa, viime viikolla oltiin kuulemma maalisuoralla tämän kanssa ja eilen tuntui, että voi olla vuosiakin vielä riesana? Sitä äkkiä ajattelisi, että itsellähän on helppoa, kun saa olla kotona etätöissä, mutta ei tämä niin sosiaalista ole olla kotona, hakea ruokalähetys kaupankulmalta ja vältellä paikkoja. En tiedä onko siinä edes järkeä, mutta kun on kuitenkin riskiryhmää, niin mielellään kuitenkin välttelee tartuntaa, tämä toki tarkoittaa mm.kausi influenssaakin. Erittäin epäselvä tiedottaminen ja selkeiden ohjeiden puute ei tätä kyllä helpota kenenkään osalta, monen asian kohdalla joutuu p...

Kun Suomen pisin jäätie löytyy noinkin läheltä, kuin Oulunsalosta, niin pakkohan sitä on päästä testaamaan. On ollut jo vuosia mielessä, aina sitä ei ole saatu tehtyä ollenkaan, välillä oli nyttenkin suljettuna, mutta eilen oli tieto, että on auki, niin matkaan vaan. (kuva Marjo-Niina Kohtala) Parhaimmillaan jäätie tarjoaa upeita maisemia ja elämyksellisen matkan Hailuodon saarelle, matka on noin 10-km, mikä tuntuu aika hurjalta, miettikääpä kun mennään merelle veneellä tai lautalla 10-km, niin kyllä se tuntuu aika hurjalta ajaa autolla. Sää ei ollut ihan parhaasta päästä, kun matkaan lähdettiin, mutta jo Oulunsalossa on näyttötaulu, joka kertoo onko jäätie auki ja nyt se oli. (kuva Marjo-Niina Kohtala) Vähän hurjalta se näytti, kun jäälle lähdettiin, navigaattori näytti alla sinistä ja tiedettiin, että nyt ollaan veden päällä, näkyvyyttä ei kauheana ollut, mutta merkkitikkujen ja opasteiden kanssa pärjäsi ihan hyvin. Saarelle saavuttiin ja keli muuttui koko ajan huonommaksi, alkoi oik...

Näin kysytään yhdessä maailman suosituimmassa tietokilpailussa, kilautetaanko kaverille? Hyvä kysymys ja milloin oikeastaan viimeksi kilautit kaverille? Me nykyään laitetaan paljon sähköpostilla ja erilaisilla viestimillä asioita, niin töissä, kuin siviilissäkin ja välillä saattaa unohtua ihan se soittaminen. Se on kuitenkin eri asia puhua puhelimessa, kun laittaa viesti tai kuva instagrammiin. Asia tuli oikeastaan mieleen, kun töistä soitettiin, näin etätyö aikana on paljon asiat hoidettu sähköpostilla, mutta joo, olihan se erilaista kuitenkin puhua ja helpommin siinä vaihtaa pari sanaa muistakin kuulumisista, kuin pelkistä työasioista. Puhelimiahan meillä on kaapit täynnä ja aika pienillä taaperoillakin jo näkee puhelimen olevan käytössä, mutta vieläkö me muistetaan perusajatus, sillä tosiaan voi soittaakkin. Omaankin kaappiin oli kertynyt historian varrelta monenlaista kapulaa ja ennenhän niille tosiaan vain soitettiin, sitten tuli tekstarit ja sitä rataa. No tämä alustuksena varsi...

Suomi on aika laaja maa ja tuntuu aika absurdilta, kun puhutaan ulkonaliikkumisrajoituksista, onko nyt kaikki kartalla, kuinka harvaan asuttu maa tämä on, kun mennään vähän suurten kaupunkien ulkopuolelle? Kevät alkaa oleen makeimmillaan, koululaisilla pyörii juuri hiihtolomat ja moni pääse nyt ulkoilemaan, moni on voinut olla koronan takia aikalailla sulkeutuneena kotia ja se pienikin tervehdys hiihtoladulla voi merkitä monelle paljon, saati, että saa muutaman sanan vaihtaa jonkun kanssa. Nyt tarvittaisiin selkeää viestintää kansalaisille, eikä ikäänkuin uhkailevia heittoja, ne eivät asiaa nyt edistä. Sunnuntaina kävimme Seinäjoella Kyrkösjärven ulkoilualueella ja vaikka parkkipaikka näytti melko täydeltä, niin jonnekkin se väki jakaantui ja jokainen voi kuvastakin päätellä, etteikö tuolla tohtisi kyllä liikkua ja paljon siellä liikkujia menikin, mutta turvavälit varmasti täyttyi, eiköhän me tässä maassa huolehdita ihan luonnostaan turvaväleistä. On ymmärrettävää, että isoissa kaupun...