Markun elämää

Jonnekkin se vuosi taas meni, josta viimeinen neljännes Ilimajokisena, se kuluikin varsin joutuin, joten silloin on paikkakunnalla viihdytty hyvin. Olen positiivisen yllättynyt, kuinka hyvin tänne on päässyt koteutumaan ja kuinka hyvin täällä on otettu vastaan. Murresanoja saatetaan ihmetellä vielä puolin ja toisin, mutta murteet on rikkaus ja ainakin toistaiseksi asiat on tullut hoidetuksi. Hyvää uutta vuotta ei välttämättä kaikille tarkoita sitä, ajat on nyt taas varsin erikoiset, vaikka meillä piti syksyllä jo päästä normaalimpaan elämään, niin nyt mennään taas tiukempiin rajoituksiin ja niinpä osa paikkakunnan tapahtumista ja palveluista jää vielä kokematta, toivottavasti vain odottamaan parempia aikoja, sillä monelle yrittäjälle nämä rajoitukset nyt vaikuttaa toimintaan liiaksikin. Tässä maassa on aina pärjätty lopulta maalaisjärjellä ja sitä nyt toivoisi taas käytettävän, täältä sitä pitäisi löytyä ja jonkunlainen järkevä logiikka pitäisi olla rajoituksissakin, ei pitäisi olla ra...

Vuosi 2021 alkaa olla jo lopuillaan, äkkiä se on kulunut, kuten ajankulu vanhemmiten muutenkin kiihtyvää tahtia. Monesti me Suomalaisella mentaliteetilla muistellaan niitä huonoja asioita, epäonnistumisia, pieleen menneitä juttuja jne. Onneksi nykyään meillä on Instagrammit ja Facebookit, joihin monesti postaamme ne parhaat jutut, siksi ehdotankin jokaiselle tällaisen tilin omistajalle, että käyppäs vuotesi läpi kuvina, ehkä huomaat sieltä niitä hyviä muistoja tästä vuodesta. Alkuvuodesta oli upeita talvipäiviä, sen verran on tullut kuvia postattua, että on niitä täytynyt olla paljon, eikä kaikki kuvat järveltä voi olla samana päivänä otettuja ja nyt kun asiaa muistelee, niin sitähän tuli ihan liikuttuakin reippaasti. Lunta ja pakkasia riitti, talvilajeja pääsi harrastamaan lähes koko maassa ja lumikenkäily harrastus puraisi oikein tosissaan, etätöistä ehti hyvin iltapäivällä järvelle kävelemään ja tulipa useampi auringonlasku nähtyä, kuntokin koheni kevättä kohti ja järvellä viihtyi...

On taas jouluaatto näkeehän sen almanakastakin...tuttu Leevin joululaulu soi aamulla radiosta, ajelen väsynein silmin töihin ja kuuntelen radio Pookia, jossa Törmin Paavo toivottelee hyvää huomenta. Olisi jo niin kiva rauhoittua joulunviettoon, vaikka varmaan jos loma alkaisi 22.päivä, niin mieli tekisi aloittaa 20.päivä, sellaisia me ihmiset ollaan. No joulun huomaa muustakin, kuin almanakasta, marketeissa käy vilske, kaikilla tuntuu olevan kiire, jotkut sitä stressiksikin nimittää, aina se jää sitten viimetippaan kaikki, vaikka joulun jälkeen päätetään, että ensi vuonna sitten kaikki hyvissä ajoin. Joulua ei voi ostaa, se tulee jostain muusta, kuin ylenpalttisesta ostamisesta, loppujen lopuksi tavallisista yksinkertaisista asioista. Kun kävi palvelutalossa katsomassa isää, joka on jo pitkään sairastanut Alzheimeria, eikä enään pysty kommunikoimaan, kun kävi äidille sytyttämässä kynttilän haudalle, samoin kuin täältä jo poisnukkuneille ystäville ja isovanhemmille, tulee asioihin vähä...

Joulua tässä odotellaan, mutta katse alkaa kääntymään jo uuteen vuoteen. Ihmisen kannattaa elää enimmäkseen päivä kerrallaan, mutta ainahan sitä voi jotain asiaa alkaa työstämään jo alitajunnassa. Niin kauan, kuin aikuisiältä muistan, on uutena vuotena alkanut aina jonkin sortin elämäntapamuutos, laihis, kuntokuuri, miksi sitä nyt halutaankaan nimittää? Välillä on tullut tulosta, välillä se on lässähtänyt jo alkumetreillä, mutta täysin se ei ole ikinä onnistunut, muttei epäonnistunutkaan. Miksi uskoisin tänä vuonna asian onnistuvan? No kulunut vuosi on tarjonnut niin paljon muutoksia, etten olisi itsekään uskonut, muutto Etelä-Pohjanmaalle, työpaikan vaihto yli 21-vuotta kestäneen työuran jälkeen, yhteenmuutto puolison kanssa, onhan tässä ollut loppuvuoteen tapahtumia. Kun vaikeidenkin aikojen jälkeen alkaa horisontista aurinko paistamaan, odottaa nurkan takana maailma uus, joka on aina mahdollisuus. Kun nyt sunnuntai iltoja ei tarvitse istua autossa, työviikon jälkeen ei tarvitse väs...

Jos et nyt ihan Crinch ole, mutta et nyt ihan "jouluttajakaan" kuten uutisissa yksi ilta sanottiin, oli muuten minulle ainakin ihan uusi sana "jouluttaja", niin voit samaistua Criswoldin perheen joulunodotukseen elokuvassa Joulupuu on kärvennetty. Minä katson sen joka vuosi ja olen sen tällekkin vuodelle jo katsonut, siinä on jotain johon voi samaistua ja toki yksi parhaita vanhanliiton näyttelijöitä Chevy Chase. (kuva internet) Kun mies yrittää järjestää joulusta hienomman kuin oikeasti on tarpeen, perheelle pitäisi järkätä jotain suurta ja tajutonta ja samaan aikaan verenpaine nousee, kun ei ne rahat jouluna tuplaannutkaan, vaan yleensä puolittuvat, ainakin joku laite hajoaa ennen joulua, jos ei muut niin auto ja sitten se tavoite vain karkaa horisonttiin. Kun lego paketti maksaa vanhan tonnin ja halvalla saat enään maksalaatikkoa, joka ei nyt ainakaan nuorison suuressa suosiossa ole, saattaa marketissa kokea jonkinlaista joulu ahdistusta. Omat lapset eivät enään ...

Tänään oli sitten jouluavauksen vuoro Koskenkorvalla, enkä suinkaan tarkoita sitä lähes kaikkien tuntemaa juomaa, vaan nyt oltiin ihan Koskenkorvan kylällä, jossa paikalliset yrittäjät olivat järjestäneet joulunavausta omissa liikkeissään. Vähintäänkin komeassa pakkassäässä suuntasimme Ahonkylästä toiselle puolelle Ilmajokea Koskenkorvalle. Kierros aloitettiin Jari Mäeltä, en ole siellä aiemmin käynyt ja sen verran olen seurannut sitä sosiaalisessa mediassa, että kyllä se mielenkiintoa on herättänyt jo pitkään ja nyt tuli tilaisuus päästä katsomaan paikanpäälle, näin uutena paikkakuntalaisena. Jo pihaan saavuttaessa aistii, että nyt ollaan "Lännessä" ja Amerikkalainen tunnelma välittyy saapujalle, vaikka en Amerikassa ole käynytkään, niin pikkupoikana on tullut Dallasia katsottua ja kyllä tästä nyt sellainen ranchimainen fiilis tulee ja voi hetken kuvitella olevansa jossain kauempanakin, kuin Koskenkorvan kylällä. Pihatiellä oleva kylttikin kertoo, että nyt saavut ihan oike...

Meillähän ei enään varsinaisesti jaeta naisten ja miesten töitä, mutta työpaikan sanoisinko värikäs aamukahvikeskustelu sai pohtimaan asiaa, että onko näin, vai onko meillä kuitenkin sitten töitä, jotka tekee nainen tai mies? Itsekin kun tuli vietettyä muutama vuosi yhdenhengen taloudessa, niin silloin se jako on selvä, teet kaiken ja sillä tasolla, minkä itselle olet määritellyt. Näin joulunalla varsinkin saattaa se tunnelma tuvassa kiristyä, jos näillä siivouksen tasoilla ollaan kovinkin erilaisin ajatuksin. Tässä kohtaa muistuttaisin, että se älytön joulusiivoaminen polveutuu minusta ajoilta, jolloin lähinnä siivottiin jouluna ja juhannuksena ja tästä on sitten rippeitä kulkeutunut jälkipolvillekkin, joillekkin enemmän, joillekkin vähemmän, minulle vähemmän, vaikka oma isä on ollut aina ahkera joulusiivouksien kanssa, luojan kiitos ollaan puolison kanssa tässä samalla tasolla. Nykyään kun imuroidaan ainakin se kerta viikkoon, on keskusimuria, rikkaimuria, normaalia imuria ja joissa...