Markun elämää

Suomi on maailman onnellisin maa, näin uutisoitiin jokunen aika sitten, useampi taisi ainakin mielessä miettiä, että ollaanko me todella maailman onnellisin maa? Ehkä se ei aina meistä välity ulospäin, on taidettu otanta tehdä muulloin, kun maanantai aamuna työpaikan kahvipöydässä, vaikka monesti siellä onkin varsin rempseä tunnelma, mutta olen istunut joskus totisemmassakin pöydässä. Olin joskus onnellisuus luennolla, jossa suomalaisten onnellisuutta oli kysytty kyselyllä ja vastaus onnellisuuteen oli 7. asteikolla 4-10. Ei ole väliä onko kyseessä lottovoittaja, työtön, työssäkäyvä, opiskelija, eläkeläinen yms. onnellisuus on aina seitsemän. Ehkä se kertoo meistä, ettei sitä onnea nyt ainakaan ulospäin näytetä, jotkut meidän sanoo olevan jopa hieman juro kansa, mutta onhan siinäkin jos jokainen on sisäisesti arvosanalla kiitettävä, mutta naapurille sanotaan seitsemän :) Meidän onnellisuus saattaa koostua niin erilaisista asioista, ettei niitä kaikki voi ymmärtää, joku seisoo onkivava...

Näinä aikoina sitä ihminen kaipaa välillä rauhaa ja jotain ihan muuta, kuin uutistulvaa sodasta, joka ensin sai monen hämilleen, mutta kääntyi kyllä monella vihaksi, jotenkin tulee Juicen laulusta mieleen, "ihmiskunta tekee itsemurhaa". Kyllä täällä kaikille olisi tilaa, elää vailla pelkoa ja tuhoamatta kaikkea eteen tulevaa, mistään välittämättä, mutta tämän tien on jotkut valinnut ja kantavat siitä sitten aikanaan vastuun. Mitäs tässä pieni ihminen voi muuta, kuin jatkaa mahdollisimman normaalia elämää ja etsiä omaa rauhaa sieltä, mistä sen parhaiten löytää. Tuli äidin kuolemasta kuluneeksi 15-vuotta ja teki mieli hetki ottaa omaa aikaa ja rauhaa, siispä kamera kaulaan ja Alajoen pelloille katselemaan, mikä mahtaa olla muuttolintujen tilanne? Jo mennessä kävi selväksi, että jos en lintuja näe, niin upean auringonlaskun ainakin, on siinä jotain niin komeaa, kun oranssivalo pilkistää heinälatojen välistä, värjäten pellon pinnan värillään. Hieno harmonia ja rauha, mielessä aj...

Onpahan ollut upea viikonloppu, näin taitaa nyt useampikin todeta, sää on ollut mitä mainioin ja liikkeellä on ollut hyväntuulista porukkaa, joka puolella. Kevät etenee nyt vauhdilla ja yksi varmimpia merkkejä on tietty muuttolinnut. Itse olen tässä jo tovin odotellut niiden saapumista, tässä kun on itse muuttanut "etelää" kohden, niin kohtaaminenhan pitäisi sitten tapahtua hieman aiemmin :) Viikko oli jo niin mainiota säätä, perjantaita lukuunottamatta, että lauantaina oli hieman hoppuinen olo jo aamusta, nauttimaan voimapuuroa, jota nyt jo kolmatta viikkoa aamiaiseksi syödään, kaurapuuroa raejuustolla ja omin pienin kätösin poimittuja mustikoita ja vadelmia sekaan. Noo ei se nyt ihan meetwursti sämpylä ole, mutta tekee hyvää painolle ja miksei jotakin muutakin, joka näkyy ehkä vähän myöhemmin. Aamupalan jälkeen kohti Alajoen peltolakeutta ja autossa kuului isoon ääneen bingo, siinä ne nyt oli, pitkän ja pimeän talven jälkeen joutsenet edessä. Joutsen on niin symbolinen elä...

Me ihmiset ollaan joskus vähän hätäisiä, enkä kiellä enkö olisi itsekin, kun sopiva asia vain osuu eteen, se olisi saatava heti, samoin vaakan lukeman pitäisi tipahtaa heti, kun on omasta mielestään noudattanut hieman kurjempaa elämää. Meissä on toki luonne eroja ja luen itseni kohtuu rauhallisiin tyyppeihin, mutta joskus sitä sortuu itsekin hoppuileen ja siinä saattaa käydä kuin armeijassa, että on kiire odottamaan :) Jänöjussilla, joka oikeasti taisi olla rusakko, piti kovasti kiirettä sunnuntaina pellolla, vaikka ihan vain kameran kanssa olinkin sitä vastassa, mutta kukapa meistä ei pinkoisi karkuun, jos tuntisi olonsa niin uhatuksi. Tällä hetkellä moni saattaa tuntea omankin olon uhatuksi maailman tilanteen takia, mutta ei nyt ole tarpeen tehdä hätiköityjä ratkaisuja, ne kun ei aina ole niitä parhaita, joskus kannattaa nukkua yön yli ja isoimmissa asioissa vähän useammankin yön:) Iän myötä tuntuu, että eniten kaipaa vain rauhaa, pyhänä kun tallustelee kestohangella pitkin pelto...

Ei ole montaa viikkoa, kun puhuttiin maatalouden ahdingosta, nähtiin uutisia lopettavista tiloista, itkeviä ihmisiä, kun elämäntyö päättyy, elinkeinosta kun on tullut lähes mahdotonta, kustannusten karattua käsistä. Pitkään on maataloutta syytetty ilmastoasioissa, saatu ruuan tuottajat syyllistettyä monelta taholta. Maailman tilanne heilahti hetkessä nyt uusiksi, yhtäkkiä meillä puhutaankin jopa ruokapulasta, kun jo ennen tätä maailman rauhan järkkymistä, moni joutui miettimään, kylvääkö viljaa, kun edes lannotteita ei voida nyt hinnoitella, ainakin ne on hintansa tuplannut, polttoaineen hinnat karkaavat, säästä riippuen kuivauskulut syksylläkin voivat olla pilvissä, siinä pahimmillaan itse tekee hirveän määrän työtä ja lopulta maksaa siitä, että sai tuottaa ruokaa ihmisille. Kun nyt viimein minäkin opin syömään aamulla kaurapuuroa, niin olisihan se outoa, jos sitä hiutalepakettia ei kaupan hyllyllä olisikaan, tämä voi olla lähipiirille hieman huvittavaakin, jotka tietävät minun aiemma...

Viimepäivät on varmasti saanut lähes jokaisen pohtimaan, miten asiat voivat hetkessä muuttua, miten maailmanrauha onkin yhtäkkiä uhattuna? Niin kauan, kun keskustellaan koiranpaskoista kadunvarrella, Europarlamentti keskustelee kellojen siirrosta tai uimalakin pakollisuudesta yleisillä uimarannoilla, meillä on kaikki hyvin. Hetkessä asiat on kuitenkin muuttunut, eikä kaikki olekkaan itsestään selvää, tapahtumat koskettavat välillisesti lopulta jokaista, kaikki kallistuvat, materiaaleista tulee pulaa, jopa ruuasta tulee pulaa ja häviäjänä on ihminen, siis ihminen, joka tämän kaiken toiminnallaan aiheuttaa. Sekö on ihmiskunnan tarkoitus, että kaikki kärsii, kuin kaikki voisi elää hyvääkin elämää? Olen paljon pohtinut, miten monista nyt varsin pieniltä tuntuvista asioista on monesti tullut valtava keskustelu, mutta nyt sekin on opittu, että silloin asiat on hyvin, kun on varaa tarttua lillukan varsiin. On asioita joista voidaan olla montaakin mieltä, en kiellä ettenkö itsekin olisi ollut...

Päätin aiemmin, että en alkaisi maailman tilanteesta kirjoittamaan, kun tarkoitus on kuitenkin näillä jutuilla jakaa hyvää mieltä, positiivisuutta, kannustaa, ehkä saada ihmisiä liikkumaan, nauttimaan elämästä ja sitä rataa. Sen verran rajua on kuitenkin nyt maailman meno, että kukaan meistä ei niiltä uutisilta välty ja kun jokainen kokee ja käsittelee ne omalla tavallaan, niin joillekkin ne on todella ahdistavia, vaikka ei liene ketään, ketä ne ei jollain tavalla kosketa. Helpointa on minusta jatkaa arkea, tehdä niitä asioita normaalisti, joita on tottunutkin tekemään, pelolle ei pidä antaa valtaa, ne on diktaattorit, jotka pelolla hallitsee ja jokainen näkee kyllä mihin se on johtanut. Kevättä kohti mennään ja luonto tarjoaa nähtävää kohta paljon ja mikä olisikaan hienompi näky, kun joutsenet laskeutuu lakeuksille ja vesistöihin, se kuvastaa meidän Suomalaisten vapautta. Antaa kevät auringon paistaa ja lämmittää, niin mieltä kuin kasvojakin, valo voittaa aina pimeyden lopulta ja nii...