Markun elämää

Se on taas se vuodenaika, kun järjestetään joulunavauksia, eikä Ilmajoella suinkaan ollut musta perjantai, vaan joulunavaus otettiin vastaan lumisessa pakkassäässä, voisiko sanoa, että äkkiseltään jopa hieman kylmässä säässä, mutta kyllä se luminen maa kuuluu jouluun, joten keli sopi oikein hyvin. Luin jo aikaisemmin, että tapahtumassa lavalla nähdään Helluntai SRK, Ilmajoen SRK ja Rehupiikles, niin täytyy sanoa, että asetelma oli sen verran kutkuttava, että vasta paikkakunnalle muuttaneena uteliaisuus voitti jo silloin ja päätin, että tuo on nähtävä. Mainittakoon, että kaikki esiintyi, mutta ei yhtä aikaa :) ja jotenkin mieleen tuli Ilkka Vainion uudesta laulusta "elämän seurakuntaan", sillä loppujen lopuksihan me ollaan kaikki jonkinlaista elämän seurakuntaa ja oli kiva nähdä torilla väkeä aina vauvasta vaariin. Lavalla Rehupiikles ja täytyy sanoa, että kyllä oli ilo kuulla live musiikkia, siitä on nimittäin hetki taas mennyt, kun on viimeksi nähnyt jonkun esiintyvän ja ol...

Kun nyt ihminen lähes kaikesta mielensä pahoittaa, niin olisiko silloin syytä hakeutua sinne, missä mieltänsä ei pahoita? Kaikki meistä pahoittaa mielensä, milloin mistäkin, olennaisempaa on se, kuinka paljon ja kauan me annamme sen vaikuttaa meihin? Toki se riippuu vähän mielensäpahoittamisen tasostakin, niitä tasojakin on varmaan yhtäpaljon, kuin on ihmisiäkin. Yhteiskunnassa tuntuu olevan kova jako päällä, kun toiset pahoittaa mielensä siitä, mitä joku toinen sanoo. No ottamatta enempää kantaa aiheeseen, toteanpahan vain, että se mikä on ollut ja tapahtunut, niin se on historiaa, eikä sitä pidä mennä uusiksi selittämään, asiat ei sillä muutu, että aletaan kirjoittamaan historia uusiksi ja selittämään se totena uusille polville, aina on eletty siinä hengessä, mikä on ajan henki ollut, kaikki ei välttämättä niin kaunista, mutta historiaa ei pidä mennä muuttamaan. No mennäänpä itse asiaan, sunnuntaina aurinko paisteli niin nätisti pihamaalla, vähän oli tullut lunta yöllä maahan, keli ...

Sitä kun on pienestä asti tottunut asumaan paikassa, jossa nyt ainakin jokin vesistö on lähellä, ensin jokisuulla merenäärellä Pyhäjoella, sittemmin ylemmällä juoksulla Oulaisissa, jossa sama joki virtasi ja löytyi toki sitten järvikin, niin ajatus pelkästä kuivasta maasta tuntuisi hieman vieraalta ja vaikka tässä nyt enimmäkseen peltomaisemaa on ympärillä Ilmajoella tottunut katselemaan, niin löytyy läheltä järvikin, voi siis todeta, että onneksi on Kyrkösjärvi.Täällä Etelä-Pohjanmaallahan on tapana, että jos jotain ei ole, niin se tehdään sitten itse, no on toki tekojärven tekemiselle ollut syynsäkkin, kun se on tehty Kyrönjoen tulvien säätelemiseksi, kuten on tällä alueella tehty muitakin järviä. Monelle järvi on kuitenkin harrastuspaikka ja mikseipä olisi, kun monenlaista voi harrastaa, lajit vaihtuvat vuodenaikojen mukaan ja se lisää tarjontaa entisestään. Itselle tuli heti ensinäkemältä olo, että Yees, täällä on järvi ja siihen pitää päästä tutustumaan paremminkin ja sittemmin o...

Viikot kuluu joutuisaan tahtiin ja niinpä huomasin olleeni jo toista kuukautta Ilimajokinen, ihan virallisesti. Jonkinlainen käsitys alkaa paikasta olemaan, toki olen täällä jo pari vuotta kulkenut, mutta ehkäpä se vakituinen muutto ja työpaikka täällä on näyttänyt vielä paljon enemmän, mitä on aiemmin nähnyt. Sinänsä hauska sattuma on, että kun ensimmäisen kerran tänne tulin, niin oikeastaan ensimmäinen minulle tuntematon ihminen, jonka näin oli Tero Pitkämäki, joka tuli ankkalammen polulla vastaan, toki minä Teron tunnistin, sen verran penkkiurheilija kun olen. Onhan täältä heitetty Ilmajoki maailmankartalle, kuten on painittukkin ja varmasti muitakin kuuluisuuksia löytyy, joita en heti hoksaa tässä mainita. Ilmajoella moni asia liittyy Jaakko Ilkan nimeen, kaikki voivat lukea nuijasodan historiaa ja aiheesta mielensä mukaan, itseä se on alkanut nyt kiehtomaan ja pitäneekin hommata kirjastokortti, kunhan muuttolaatikot on purettu. Oma työpaikka löytyy Ilkan radista, ilkantieltä, syö...

Kun vuonna 1998 tapahtui suuri muutos elämässä ja oli aika muuttaa maalta kaupunkiin, toisinsanoen Pyhäjoelta Oulaisiin. No ei se nyt valtava loikka ollut, mutta mieleen on jäänyt kun asioin Saaren Pekan liikkeessä ja sain kehotuksen mennä ajeleen silloisen Halpa-Hallin liukuportailla, sellaiset kun nyt kaupungista löytyi. Kylä sinällään oli jo tuttu ennestään, olihan siellä tullut kuljettua ja opiskeltuakin 90-luvun alussa. Nyt 23-vuotta myöhemmin elämä vei eri suunnalle ja aloin miettimään Oulaisten vuosia? Päällimmäinen ajatus ei ollut alkaa haukkumaan entistä kotikaupunkia, ennemminkin kiittää niistä asioista, mitä tuona aikana on ehtinyt tapahtua ja paljonhan noihin vuosiin mahtuu. Tuttu joki on aina virrannut vierellä, aikoinaan kotitalo oli jokisuulla Pyhäjoella ja nuo vuodet vietettiin sitten vähän ylempänä juoksulla. Vähitellen joen merkitys on kasvanut jälleen Oulaisissakin, ennen se toimi uittojokena, mutta nykyihmiselle se on lähinnä virkistyskäyttöön ja siinä on vielä pal...

Joskus ihmisen on tehtävä kovia päätöksiä, voidakseen mennä eteenpäin, helpointa olisi olla paikallaan, vaikka vertauksellisesti portaiden välitasanteella, mutta silloin ei voi koskaan päästä ylös ja päämääräänsä, näin ainakin minä olen kokenut asian, nyt suurten päätösten jälkeen, jotain taakkaa on kevennettävä voidakseen ottaa askelia ylöspäin. Elämän matka on kuin ylöspäin vievät portaat, joka askel merkitsee jotain, yksi askel voi olla isokin harppaus, vaikkapa pitkästä työurasta luopuminen, johon olet jäänyt paikoilleen, mutta kun tohdit sen askeleen ottaa, huomaat, että saat tilalle jotain itselle vielä paremmin sopivaa. Itse olen nauttinut nyt työn monipuolistumisesta, se sopii paremmin kipusairauden kanssa yhteen, kun ei enään istu koko päivää paikoillaan. Päätös ei ollut helppo, mutta jos en olisi askelta ottanut, en olisi koskaan saanut tietää, että jotain muutakin voi olla tarjolla ja se tuo sinulle ihan uutta virtaa kiivetä askeleita eteenpäin, hyvä ruokkii hyvää ja se saa...

Kaikkihan me lomasta haaveillaan, mutta loppujen lopuksi se arki on monesti ihmisen parasta aikaa. Tässä kun on viimeiset viikot ollut melkoista säpinää, muuton ja työpaikan vaihdon seurauksena, niin täytyy sanoa, että kyllä maistuu arkirytmi kivalle. Ihminen on tyytyväinen, kun saa aamulla lähteä töihin, lyhkäinen työmatka edelliseen reiluun 21-vuoteen verrattuna tuntuu lähinnä naatiskelulta, joskus ajan ihan hitaampaa reittiä ja nautin maalaismaisemasta ja syksyn väreistä. Reilun kaksi vuotta kun on viettänyt jonkinmoista reppuelämää kahden kodin välillä, niin voi sanoa, että kaksi viikkoa avoliitossa on tuntunut kivalta, ei enään yksinäisiä iltoja viikollakaan, vaan jaettu arki kauppareissuineen ja siivouksineen, ruokaa tekee, kumpi ensin ehtii, kivasti se sujuu ja kun sitä nyt joku kysyi, niin vastasin, että hyvin me emännän kanssa sovitaan saman katon alle, kissan kanssa haetaan vielä vähän paikkoja:) Ei tunnu lokakuu lokakuulta, menee tämä surkea ajanjakso heittämällä ohitse, kun...