Markun elämää

Moni minunkin ikäpolven ihminen muistaa entiset Vaasanlaivat, reissuja on tehty merenkurkussa vuosikymmeniä, ne on olleet hetken tauolla, mutta nyt matkaa taitetaan Wasalinen uudella Aurora Botnia aluksella, joka on käsittääkseni uusin risteilijä Suomen laivaliikenteessä. Itsekin olen seurannut aluksen valmistumista mielenkiinnolla, se on moderni ilmeeltään, kuin myös teknisiltä ratkaisuiltaan, se voi toimia erilaisilla polttoaineilla yms. mutta jätän teknisen esittelyn ammattilaisille ja kerron matkakokemukseni uudelta hienolta laivalta. Ensinhän sitä alkaa haaveilemaan laivalle menosta, sitten mielikuvissa on jo siellä ja sitten varataan matka. Varaaminenhan tapahtuu nykyään helposti wasalinen nettisivujen kautta, jossa varataan matka ja tarvittavat lisäpalvelut, aina Ala Carte ruokailua myöden, kannattaa ladata myös mobiilisovellus puhelimeen, jolloin käyttöön saa QR-koodin, joka helpottaa asioiden sujumista paljon mm. chek-in tapahtuu suoraan automaattiin, sillä saa tulostettua lai...

Sitä kun ennen lomaa oli jo ajatus, että jonkinlainen saaristoristeily pitää päästä kokemaan, tässä kun on entinen rannikon asukki kärvistellyt jo jonkin aikaa kuivalla maalla, vailla merta. Ajatus oli jostain pienestä veneellä tapahtuvasta risteilystä, mutta kun nuoriso alkoi puhumaan laivalle menosta, niin alkoi ajatus raksuttamaan omassakin päässä, reissu oli minulle myyty viimeistään siinä kohtaa, kun kuulin, että matkaan lähdetään Viking Linen Glorylla ja takaisin tullaan Gracella . Glory lähdössä Maarianhaminan satamasta, me katsellaan sitä jo Gracen kannelta, mutta muistellaanpa, miten tänne asti päästiin. Piknik-risteily lähtee Turusta aamulla klo. 8.45, joten paikalla oli hyvä olla jo ainakin tuntia ennen, heinäkuussa varsinkin väkeä on liikkeellä, joten aikaa kannattaa varata hyvin. Meille se olisi tarkoittanut aivan liian aikaista lähtöä, joten matkaan lähdettiin jo päivää ennen, vielä kun osa porukasta liittyi mukaan Raumalta, niin siirryimme mekin aluksi sinne. Raum...

Siinä kohtaa kun elohopea kohoaa yli 30-asteen, niin sitä tällainen pakkasessa elämään tottunut alkaa kaipaamaan jotain viilennyskeinoa keholleen. Merenrantahan se paras olisi, mutta kun on nykyään vähän kaukana, eikä sitä näillä polttoainehinnoilla kovin kauaksi muutenkaan ajella. Uima-allas, siinähän se on ratkaisu ja sitten vaan verkkokauppoja selailemaan ja vertailemaan altaita. Sitten kohdalle osuu ohittamaton tarjous ja eikun tilaukseen, juhannus kärvistellään vielä helteessä odottaen allasta ja välillä pitää uida jo järvessäkin. Odotukset kasvaa alkuviikkoon, mutta maanantaina tuleekin sähköposti, että altaita ei olekkaan, vaikka se on maksettu ja siitä sähköpostikin tuli, no lämpö pääkopan sisällä kasvaa entisestään ja kun kauppa onneksi palauttaa rahat vielä samanpäivän aikana, niin uusi on nyt saatava nopeasti, ei tässä kukaan enään jaksa odottaa. Nyt edes hinnalla ei ole enään niin väliä, kunhan nyt altaan saa ja suunnataankin Seinäjoelle Minimaniin. No siinähän se nyt on ju...

Kesäilta kauneimmillaan, päivä painuu jo ehtoo puolelle, mutta aurinko lämmittää, ihmisiä kävelee kohti jokirantaa ja siellä olevaa esiintymistelttaa, ollaan Ilmajoen musiikkijuhlilla, puitteet on kohdallaan ja tänään kuullaan Vanhoja Poikia, Juha Vainion lauluja musiikkiesityksenä, lavalla Esko Roine, Taneli Mäkelä, Tuomas Uusitalo, Puntti Valtonen, sekä tietysti Kiharakolmio-yhtye. Junnun laulut ja tuollainen esiintyjä kaarti, tästä ei voi tulla kun hauskaa, tosin tunteellistakin ja koskettavaa, lauluissa on aina syvällistäkin sanomaa. Täällä nelivitonenkin tuntee itsensä ehkä nuoremman polven edustajaksi, mutta nuorempiakin on paikalla, me ehkä se polvi, joka kuunteli kesälomareissuilla c-kasetilta, kun oltiin Matkalla Pohjoiseen , tai kuunneltiin Käyn ahon laitaa , kun isällä alkoi loma. Huumorilla lähdetään liikkeelle ja se rentouttaa yleisönkin viimeistään siinä vaiheessa, vaikka leppoisa meno on katsomossa muutenkin. Tiedän jo ennen ensimmäistä lauluakin, mikä laulu on tulossa,...

Merikaupunki on merikaupunki, näillä sanoilla voisi aloittaa kertomaan päiväretkestä Raumalle, jotain ne aina huokuu tällaiselle merenrannan kasvatille ja entiselle merenkulkijalle, sen aistii jo ennenkuin on vettä nähnytkään, että nyt ollaan jossain, jossa meri on suuri osa kaupungin identiteettiä. Me lähdimme katsomaan läheisiä Raumalle, mutta aika pian siitä lähdettiin sitten kävelemään kohti rantaa ja upeita maisemia, rakennukset ja kadunnimet kertovat historiaa, jotain sellaista entisaikojen tunnelmaa, johon voi itsensä kuvitella mukaan. Sitten edessä avautuukin jo meri ja satama, merentuoksu valtaa mielen ja melkein toivoo, että jostain lentäisi pärskeitä kasvoille, no ainahan hetkeksi voi uppoutua haaveisiin :) Korkealtahan sitä kauaksi näkee ja en edes korkeanpaikankammoisena malta olematta kiipeään satamassa olevaan näkötorniin, josta satama ja maisemat merelle avautuvat vielä hienommin. Satama on täynnä komeita veneitä, tosin ne tänäpäivänä on enimmäkseen lasikuitua, mutta a...

Tänään taas liehuvat liput saloissa, piti oikein alkaa miettimään, mitä kaikkea meillä onkaan toukokuussa, kun tuntuu, että liputuspäiviä on riittänyt? Vappuhan se aloittaa toukokuun liputuksen ja jollain tapaa myös kesäkauden, vaikka perinteisestihän vappuna palellaan, kuten tänäkin vuonna, mutta liput liehuvat ja ainakin nyt opiskelijat juhlivat ja mikseivät kaikki omalla tavallaan, ehkäpä jo hieman rauhallisemmin, mitä joskus aikoinaan. On siinä aina jotakin niin hienoa kun Suomen lippu liehuu, joitakin sekin häiritsee, mutta kyllä minä ainakin sen verran kotimaastani tykkään ja isänmaallinen ihminen olen, että lippu salkoon, silloin kun se sinne kuuluu. Seuraavana vuorossa olikin sitten äitienpäivä, joka ehdottomasti ansaitsee liputuspäivän, äidithän meistä kaikista on huolehtinut ja vaikka omasta äidistä joutui luopumaan yli 15-vuotta sitten, niin ei se äitienpäivän arvoa himmennä. Heti seuraavana päivänä olikin sitten Eurooppa päivä, jolla ei itselle niin suurta merkitystä ole o...

Tänään vietetään unelmien liikuntapäivää ja kuten teemapäivien tarkoitus on, niin nostaa asiaa esille, joten sitä voi viettää vaikka jokaisena päivänä. Yksilöitä ollaan ja jokaisella oma unelmien liikuntapäivä, itse tykkään, että on monenlaista, meillä kun vuodenajatkin vaihtuu, niin vaihtuu lajitkin ja se tuo mukavasti vaihtelua sitten liikkumiseenkin. Itselle tällä hetkellä mukavinta on pienimuotoinen retkeily, se vaan on vienyt jotenkin mukanaan, kun kävelee kamera kaulassa luonnossa ja milloin missäkin, joskus eteen osuu erilaisia eläimiä, joskus vanhoja taloja, tai ihan vain peltomaisemaa. Retkillä mukavinta on, kun ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee, se tuo siihen jonkinlaisen mielekkyyden mukaan, meistä kaikista kun ei ole, sellaiseen kellontarkkaan säännölliseen harjoitteluun, mieli on enempi seikkailijan, joka haluaa nähdä ja kokea, liikunta tulee siinä sitten vähän kuin bonuksena. Suomessa riittää polkuja ja reittejä, nähtävyyksiä, uskoisin, että jokaiselle löytyy jotain ja j...