Markun elämää

Ei varmaan enään ole ihmistä tällä planeetalla, jolle ei olisi kerrottu liikunnan merkityksestä ja tarpeellisuudesta ihmiselle. Niinpä, kyllä meistä jokainen tietää, että hyväksi se olisi, mutta toteutus on ainakin välillä vähän haastavaa. Ihailla pitää niitä, jotka pystyvät säännöllisesti liikkumaan ja huolehtimaan kunnostaan. Alkutalvi tarkoittaa nykyään monesti sitä, että meillä on monesti sadetta, sumua, loskaa ja jotain siltä väliltä lokakuulta vuoden loppuun. Kun viimeisiä pyörälenkkejä teki upeassakin säässä, niin on vaikeaa saada itseä lähtemään sumuiseen vesisateeseen. Onneksi välillä saadaan vähän komeampiakin päiviä, silloin minusta pitää tarttua hetkeen ja nauttia siitä hetkestä. Kun aurinko paistaa vapaapäivän aamuna, niin sen sijaan, että lähdet alkavaan jouluhässäkkään kiertämään hypermarketteja, niin sitä mieluusti kaivaa vähän talvisempaa ulkoilukampetta kaapista, pipo vielä päähän ja jonnekkin rauhalliseen ympäristöön nauttimaan ulkoilmasta, hiljaisuudesta ja siitä ...

Mennäänpäs pitkästä aikaa myös keittiöön tässä blogissa, ruuanlaittoahan ei suinkaan ole lopetettu, päinvastoin lihaton lokakuu on sitä lisännyt, tai ainakin pakottanut keksimään jotain uutta. Näin syksyn ja kelien jähtymisen myötähän sitä mielellään alkaa valmistamaan tällaisia uuniruokia, tuleepahan vähän lämpöä tupaankin. Mutta miten päästään siihen, että jotain kuvanmukaista saadaan uunista ulos, niin mennäänpä itse asiaan. Inspiraatiotahan voi ottaa vaikka pihapuista, joissa ainakin vaahterassa ja pihlajassa on väriä, itse asiassa aikalailla noiden paprikoiden värit, joten ne sopii hyvin tähän. Pilkotaan paprikat valmiiksi ja kaveriksi sipulia, vähän oman maun mukaan, minä valitsin suurimman minkä keittiöstä löysin. Pistetään pannulle "sopivan" kokoinen voinokare, kun eihän me mitään margariinia käytetä, kun hyvää tehdään:) Näitä voi kuullotella hetken ja lisätä sitten joukkoon pari purkkia tonnikalaa, mieluusti öljyssä sekin, voi se olla vedessäkin, mutta maku siitä ...

Lauantaina 9.9.2023 vietettiin lähiruokapäivää ja se sai minutkin hetkeksi pohtimaan, mitä kaikkea sitä voisikaan saada tästä ihan läheltä? Jotenkin tuntuu, että tässä maailman tilanteessa lähiruuasta puhuttaisiin paljon enemmän ja sen merkitys ymmärrettäisiin paremmin. Vasta saatiin uutisista kuulla, että mustanmeren viljankuljetussopimukseen ei oltu päästy ja ylipäätään toimitusvarmuus on enemmän, kuin epävarmaa. Ylipäätään ajatus kaiken rahtaamisesta laivoilla ja rekoilla ympäri maailmaa, kun meillä on vieressä viljelmät. Maalaismaisema on paitsi komiaa, myös juuri sitä lähiruokaa, joka kasvaa kuin huomaamatta meidän ympärillä, monella pyörälenkillä on tullut poljettua peltojen keskellä ihaillen maisemaa, samalla hattua nostaen niille, jotka siellä ovat varsinkin viimepäivinä ahertaneet. Ihminen on kautta aikain elänyt sillä, mitä ympärillä onnistuu kasvattamaan, vaikkakin totuuden nimissä on myönnettävä, että kyllä me jonkinlainen pakastepizza sukupolvi ollaan. Nykyään toki on pal...

Aika kuluu ja kaikesta alkaa olemaan kauan, niin myös siitä kun terveys petti, tai tässä tapauksessa ensin selkä ja siitä puhkesi sitten kipusairaus nimeltä Fibromyalgia . Aika tarkkaan siitä alkaa olemaan 30-vuotta, siis kolkyt vuotta, ei osaa oikein ajatellakkaan, vastahan sitä sai iän puolesta laulaa kolmekymppistä. Monesti on kysytty, kuinka olet pärjännyt? Siihen en osaa vastata muuta kuin, että omasta mielestä ainakin hyvin. En ole sairaudelle ikinä halunnut pääroolia antaa, sivuroolissa se näyttelee tahtomattaankin, kun ei sille potkujakaan voi antaa. Elämässä meillä kaikilla on erilaisia vaiheita ja suurin osa niistä tapahtuu oli sairauksia tai ei, joten jos joskus vastustaa, niin kaikkea ei voi laittaa sairaudenkaan piikkiin. Sen verran voi jo neuvoa, että eteenpäin ei kannata liikaa miettiä, moni murtuisi, jos sanoittaisiin, että olet seuraavat kolmekymmentä vuotta kipeänä, päivä kerrallaan sairauden kanssa, joitakin asioita voi miettiä vähän pitemmälle. Jokainen on kokenut...

Pyhäjoki, niin se taitaa olla, että jollain tavalla se lapsuuden kotipaikka on meille se paikka sydämmessä? Siellä on käyty kerhot, koulut, harrastukset, tuttu ympäristö, vielä tuttuja ihmisiäkin, mutta ennenkaikkea siellä on muistot. Viikonloppu toi monia muistoja mieleen, tuo tuttu joki, joka useimmiten liittyi meidän menemisiin ja tekemisiin. Kun katsoi auringonlaskussa lipuvaa venettä, tuli jopa hieman haikeakin olo, joskus siellä tuli itsekin oltua, nyt siellä menee kavereiden lapset, mikä sinänsä on hienoa, perinteet jatkuvat. "Aurinko laskee, Jo pitenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin. Niin kaunis on maa, Niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas Ja varjoisat veet, Niin varjoisat veet". Jo ennen reissuun lähtöä tuli minullekkin tieto, että tuttava, Ystävä oli nukkunut täältä pois, hyvää matkaa Jaakko . Se teki matkasta omalta osaltaan muistojen matkan, muistot tulvivat mieleen, yhdessä koettuja hetkiä, aina sitä pysähty...

Niin se maailma muuttuu ja siinä missä ennen saatiin ns. "työsuhdeturbo", autosta siis kyse, niin nykyään saadaan työsuhdepyörä. Pyöräetu laajenee nyt vauhdilla työnantajilla ja tässä kohtaa voi jo kiittää omaani, Ilmajoen kuntaa , joka pienehkönä kuntana oli kuitenkin eturintamassa ottamassa tämän edun käyttöön työntekijöilleen. Itsekin olen kunnan TYHY-ryhmässä saanut olla asiaa edistämässä ja oman pyörän laitoin tilaukseen heti, kun se oli mahdollista. Pyörä maksellaan osissa, summa pidätetään palkasta ja hyötynä tulee veroetu, jonka pyörästä saa, mutta itse näen suurimpana etuna sen, että monelle se nimenomaan mahdollistaa vielä hieman hintavan sähköpyöränkin hankinnan. Jos joku, niin tämä on minusta sellainen win win tilanne, jossa työantaja tarjoaa edun, mutta saa työntekijät liikkumaan, parantamaan kuntoaan ja voimaan paremmin:) se myös sitouttaa työntekijöitä, vaikka sen halutessaan voi lunastaa poiskin, jos siltä tuntuu. Omaksi pyöräksi valikoitui Helkama FE584 säh...

Sitä saattaisi kuvitella, että eläinten kuvaaminen riistakameralla on yksinkertaisen helppoa, patterit sisään ja kamera puuhun ja kuvia ropisee kännykkään? No aivan näin se ei mennyt, mutta viikolla tuli sitten sellainen kuva, jonka toki puolileikillä sanoin tulevan, mutta epäilin kyllä kovasti itsekin asiaa. Kultasakaali, jonka olen toki tiennyt mökkipaikan lähettyvillä liikkuvan, vasta kuulin sen liikkeistä ja on sen useampi paikallinen nähnytkin. Harvinainen suomessa, ensimmäinen havainto on käsittääkseni tehty vuonna 2019, tämä Siikajoen Tauvossa elävä yksilö on tiettävästi alueella liikkunut marraskuusta 2020? Ihmeesti se kolmatta talvea siellä sinnittelee, hyötyy ilmeisesti alueella liikkuvista susista, jotka tappavat mm. kauriita ja sakaali hyödyntää susien vanhoja haaskoja. Hommahan lähti liikkeelle siitä, kun kiinnostaa luonto, eläimet ja kuvaaminen, kaksi ensimmäistä lienee tullut isän perintönä, kuvaamista on tullut itse opeteltua. Kuulin mökkireissuilla paikallisilta, mit...