Markun elämää

Siinä missä ihminen joutui joskus pyydystämään syötävänsä, pysyäkseen hengissä, laskee ihminen nykyisin älypuhelimella jollain äpillä, ei edes kaloreita enään, vaan protskuja, hiilareita, kuituja ja ties mitä, pysyäkseen hengissä. Ajat muuttuu, ennen koitettiin kerätä jotain luiden ympärille, nyt koitetaan hävittää. Todettakoon heti alkuun, että tarkoitus ei ole kritisoida kenenkään tapaa toimia asian suhteen, päinvastoin kannustaa. Itse olen kamppaillut painon kanssa lähes koko aikuisikäni ja olen jo sitä mieltä, että jokainen pudotettu gramma kelpaa, raapikooon sen vaikka parturi hiuksista, niin kaikki on pois kipeiden jalkojen päältä. Paino asioista puhuttaessa pitää aina muistaa, että ne on monelle arkoja asioita, jokaisen takana on jokin tarina, jota me muut ei tiedetä ja siksi on syytä aina kunnioittaa tätä. Omalta kohdaltani pystyn asiasta puhumaan, vitsailemaankin, vaikka joskus jotkut sanat satuttavatkin, takana on kuitenkin pitkä matka sairauksien kanssa, eikähän se oma vali...

En tiedä, miten ennenvanhaan ihmisillä aika riitti kaikkeen, kun tuntuu, että nykyihmisellä loppuu tunnit vuorokaudesta? No syyllistä ei tarvitse kaukaa hakea, sehän me ollaan jokainen itse. Täysikuu tarjoaa useimmiten lisätunteja ainakin ajatteluun, joskin se on poissa sitten yöunista, jotka eivät turhan pitkät muutenkaan ole. Ehkä asiaa pitää lähteä purkamaan insinöörimäisellä ajattelulla, miksei se taloustieteilijälle, tai muuten vain lukuja rakastavallekkin sovi? Meillä kaikilla on 24-tuntia vuorokaudessa, joten lähtökohta on periaatteessa kaikille sama. Oma työpäivä haukkaa siitä noin kahdeksan tuntia, joillakin se voi olla vähemmän, kun taas joillakin se on tuplasti tuon. No mietin asiaa nyt omalta kohdaltani, joten työpäivän jälkeen käytössä on 16-tuntia. Tästä nukkumisen pitäisi viedä puolet, elikkä kahdeksan tuntia, mikä ei kyllä toteudu omalla kohdalla. Aikaa jää siis paljon muuhunkin, nythän voi miettiä, mihin sen käyttää? Itse aloin ajattelemaan, että ihmisellä on herätes...

Terveellinen aamupala naamariin, vähän tuoremehua kylkeen, että tuntuu terveelliseltä, kahvit kuitenkin päälle, vaikka sen jotkut paheeksi lukevatkin. Uusi ulkoilupuku päälle ja järvenrantaan nauttimaan harmoniasta ja aamulenkistä. Näinhän sitä ihminen löytäisi itsensä puolenvuoden päästä tikistä kunnosta. Onneksi edes viikon sai maistaa tällaistakin, ehkäpä juuri oikealla hetkellä vieläpä. Välillä sitä tekemistä vain tuntuu olevan niin paljon, että koko homma uhkaa tukehtua, vertauksena heitin jollekkin, että olo on kuin jääkiekkomaalivahdilla, jos jokainen kenttäpelaaja saisi kiekon ja kaikki laukoisi yhtä aikaa? Saatat jonkun torjuakin, mutta lopulta et saa kaikkia kiinni, ehkä lakkaat jopa yrittämästä, kun tiedät ettet voi kaikkea hoitaa kuitenkaan. Jonkunlainen työuupumus tai uupumus yleensäkkin taisi tulla saavutettua? Töitä riittää, siihen kylkeen rakennusmestari opinnot monimuotoisena, syksyllä riittäisi askaretta kotonakin, matkakin jo vähän painaa. Kipusairauden kanssa on ny...

Päivitelläänpä kuulumisia tännekkin, pitkästä aikaa. Kirjoittamasta ei ole lakattu, päinvastoin on tullut kirjoitettua enemmän, kuin ennen, toki hieman erilaista tekstiä ja välillä Lontoon murteellakin. Vuoden alusta on kuljettu leipätöiden ohella SeAMK:lla Rakennusmestari opinnoissa, eikä nyt liiaksi ainakaan ole vapaa-aikaa jäänyt. Koulu on monimuotototeutuksena, on siis lähiopetuspäiviä ja paljon jää sitten kotitehtäviä tehtäväksi. Illat ja viikonloput kuluu enimmäkseen peräkamarissa koneen äärellä, mutta toki täytyy ihmisellä muutakin elämää olla, että ei tässä nyt naimisissa olla koulun kanssa. Mutta miten ihmeessä tähän nyt on päädytty? Oli aikoinaan haaveena lähteä opiskelemaan rakennusmestariksi, tuli jopa pääsykoe tehtäviä laskettua, mutta elämä vei eteenpäin ja työtäkin oli tarjolla, niin se silloin jäi. Syksyllä sitten huomasin, että ihan tuossa viidentoista minuutin päässä alkaisi koulutus monimuotoisena, samaan aikaan tuli pohdittua tätä elämää tasakympeillä, kuten tapana...

On taas aika toivottaa hyvää joulua, vuosi vuodelta se on aina nopeammin vastassa ja yllättää, kuin ensimmäiset liukkaat syksyllä. Pitäisi vielä sitä ja tätä, noo ei oikeasti tarvitse, sen verran on jo kokemusta näistä jouluista, että vähemmälläkin tohotuksella pärjää. Välillä miettii, että onko koko hyvän joulun toivotus pelkkä kliseinen sanonta? Maailmalta kuuluu, kuten kotimaastakin vain huonoja uutisia, tuntuu että ihmiskunta ei ole oppinut mitään, se käy mieluummin sotaa, kuin haluaa oikeasti rauhaa, kuten kaikki toivottavat. Pitää muistaa, että kaikkien näiden ikävien asioiden takana on ihmiset, niin miksi ei oikeasti voitaisi haluta sitä rauhaa? Kotimaassa ei sentään sodita, muuta kuin sanallisesti ja lakkoillen, voisi ajatella, että meillä on kuitenkin asiat aika hyvin, jos on varaa tuollaiseen? Koska haluan oikeasti toivottaa kaikille Hyvää Joulua, niin jättäkäämme nämä suuremmat suhdanteet joidenkin muiden päätettäväksi ja heillekkin mielellään sitten joulun jälkeen. Itse j...

En pidä itseäni hätäisenä luonteena, mutta nyt ollaan jo hyvissä ajoin liikkeellä kehonhuollon kanssa, kun sehän on joulu vasta tulollaan. Lehdet ja netti pursuaa mitä herkullisempia jouluherkkuja, nyt on niiden aika, saahan sitä sitten kohta mainostaa kaikenmaailman laihdutuskuureja ja dieettejä. Noo tämä on markkinataloutta ja se kauppiaille suotakoon, jokainenhan sen valinnan tekee lopulta itse, mitä suuhunsa laittaa. Jotain pitäisi taas kehittää itsensä kanssa ja jostain pitäisi hakea hyvää oloa, mikä tarkoittaa hieman keveämpää elopainoa ja parempaa kuntoa. Itse en pidä ylipainoa niinkään mörkönä, kun sitä, että ei olisi kuntoa liikkua. Kolmenkymmenen vuoden kipuhistorialla, minulle tärkein on liikkuminen, se että voin kohtuudella mennä ja nauttia liikkumisesta. Tottakait jokainen, tai ainakin minä haluaisin myös näyttää hoikemmalta, ei se ole ykkös prioriteetti, mutta valehtelua olisi väittää, että haluan vain hyvää oloa. Olisihan se kiva päästä vaatekauppassa niistä x:stä eroon...

Ei varmaan enään ole ihmistä tällä planeetalla, jolle ei olisi kerrottu liikunnan merkityksestä ja tarpeellisuudesta ihmiselle. Niinpä, kyllä meistä jokainen tietää, että hyväksi se olisi, mutta toteutus on ainakin välillä vähän haastavaa. Ihailla pitää niitä, jotka pystyvät säännöllisesti liikkumaan ja huolehtimaan kunnostaan. Alkutalvi tarkoittaa nykyään monesti sitä, että meillä on monesti sadetta, sumua, loskaa ja jotain siltä väliltä lokakuulta vuoden loppuun. Kun viimeisiä pyörälenkkejä teki upeassakin säässä, niin on vaikeaa saada itseä lähtemään sumuiseen vesisateeseen. Onneksi välillä saadaan vähän komeampiakin päiviä, silloin minusta pitää tarttua hetkeen ja nauttia siitä hetkestä. Kun aurinko paistaa vapaapäivän aamuna, niin sen sijaan, että lähdet alkavaan jouluhässäkkään kiertämään hypermarketteja, niin sitä mieluusti kaivaa vähän talvisempaa ulkoilukampetta kaapista, pipo vielä päähän ja jonnekkin rauhalliseen ympäristöön nauttimaan ulkoilmasta, hiljaisuudesta ja siitä ...