Markun elämää

Alkaakohan arki kuulostamaan tylsältä, ehkä jo otsikonkin perusteella näin voisi päätellä, poikkeusajasta on tullut normaalia, nyt pitää vaan keksiä jotain siihen arkeen, vaikka sanotaan, että arki on ihmisen parasta aikaa ja arjestahan se meidän elämä pitkälti muodostuu. Tässä kun töitä tekee kotona ja koneelta tekee mieli irrottautua, kuten töissäkin kahvitunnille, niin on alkanut kiinnostamaan seurata pihamaan tapahtumia keittiön ikkunasta, voi sanoa, että siitä näkyy avaraluonto ainakin 70-tuumaiselta näytöltä. Eniten näkyy talitinttejä, niitä on joukoittain paikalla, mutta myös punatulkkuja on paikalle eksynyt ja monia tunnistamattomia lintuja, toki myös harakat ja varikset koittavat osansa saada. Jänöjussit liikkuvat öiseen aikaan, mutta kyllä niitä päivälläkin näkee, porkkanat lopulta kelpasi niillekkin. En tiedä kuinka iso pupu yhdyskunta pihalla asustaa, mutta jälkiä on paljon, pensaat yms. saisivat jättää rauhaan. Tikka käy välillä aina koputteleen jossain päin pihaa ja to...

Suomi on tuhansien järvien maa, niinpä lähes joka kunnasta löytyy järvi tai useampia, meille Oulaisiinkiin niitä on muutama suotu, tunnetuin varmasti Piipsjärvi. Huomaan omalta Instagram- ja Facebook sivulta, että niissä on paljon kuvia järveltä, ympäri vuoden, on siis tullut liikuttua siellä jokaisena vuodenaikana. Kuvat kertoo, siellä voi harrastaa laajasti ja sen ympärille rakentuu monenlaista harrastustoimintaa, lähdetään liikkeelle talvesta, joka juuri nyt on ajankohtaisin. Aika ajoin tuuli tasoittaa järven lumipeitteen talvella ja monen myräkän jälkeen kuvan näky on tuttu myrskyn väistyessä, aurinko paistaa pakkasella ja lumi on koskematonta, joka kutsuu ulkoilijaa luokseen. Pilkkijät ovat varmasti heti jäätilanteen salliessa jäällä, samoin nyt uudehkona harrastuksena myös retkiluistelijat ovat paikan löytäneet, sekin olisi kiehtovaa kokeilla, mutta vaatii seuraksi sellaisen henkilön, joka tietää järven heikot kohdat, koska jokapaikkaan ei ole turvallista ensijäillä mennä, pitää...

Sitä ei monestikkaan tule ajatelleeksi, kuinka hienoa on, että meillä on liikkumisen vapaus, on jokamiehen oikeudet liikkua luonnossa, toki ajattelen, että vapaus tuo myös vastuuta, kun ollaan toisen mailla, niin silloin myös huolehditaan, että ei roskata, eikä tehdä vahinkoa. Edes korona ei ole meitä sisälle pakottanut, miettikääpä, että meillä olisi ulkonaliikkumiskielto, kuten on joissain maissa ollut ja on käytössä tällä hetkelläkin, se voisi Suomalaiselle liikkumaan tottuneelle ihmiselle olla kova pala. Olen aina ajatellut, että kun ihmisellä riittää uteliaisuutta ja nälkää uusiin asioihin, niin silloin on kaikki hyvin. Niinpä nyttenkin oli lauantai aamuna lähes levoton olo, tai myönnettäköön että olin täpinöissäni, kuin pikku lapsi, joka on lähdössä pulkkamäkeen, ajoin perjantai iltana paremman puoliskoni luokse Ilmajoelle ja tarkoitus oli lähteä vähän liikkumaan uusiin maisemiin. Olen jo pitkään yrittänyt löytää sudenjälkiä, tai nähdä itse suden, toki sillä edellytyksellä, että ...

Sen verran paukkupakkaset tuli Tuohelan maillekkin, että piti aamulla heti vetäistä villasukat jalkaan, mittarissa liki -30 astetta ja taitaa iltaa kohti mennä vielä rikkikin? Nyt jos koskaan tuntuu kivalta istua kotona etätöissä, ei tarvitse edes yrittää saada autoa liikkeelle, saati sitten lähteä itse palelemaan pihalle. Vielä kun mielestäni maisemakonttorissani on näkymä kohdallaan, niin mikäs tässä on töitä tehdessä, kahvitauon aikana voi nostaa jalat kohti aurinkoa ja ihailla luontoa, joskus näkee jäniksen, joskus oravan, tänään ne on kyllä piilossa jossain lämpimässä. Päivän mietteenä on väkisinkin energiankulutus näin talvella ja paukkupakkasilla, kun mm lapissa on aina säännöstelty sähköä näin kylmällä säällä ja nyt yhteiskunnassa halutaan sähköistää lähes kaikki, niin mitenhän me liikutaan tulevaisuudessa, kun kaikilla on sähköautot, pyörät liikkuu kohta enimmäkseen sähköllä, sähkön kulutus kasvaa aivan valtavasti ja samaan aikaan sen tuotantomuotoja rajoitetaan ja vähennetää...

Koronasta ei mielellään kyllä hyvää sanottavaa ole, mutta on se jotain hyvääkin tehnyt, ihmisten on pakko alkaa taas keksimään ja olemaan luovia, kun kaikki ei olekkaan valmiina, vaan pitää toimia itsenäisesti. Otan nyt yhden esimerkin omalta kohdaltani, jo keväällä tuli siirtyminen etätöihin ja nyt joulun alla sitten uusi jakso, jonka pituutta ei vielä tiedäkkään? Kun on liki 30-vuotta kärsinyt tuki- ja liikuntaelin vammoista, niin oli selvää, että tarvitaan kunnon työpiste myös kotia. Torista löytyi oikein sopiva pöytä, kohtuu hinnalla ja se sopi kaikin puolin sisustukseenkin, ainoa pieni ongelma oli, että se on hieman korkeampi toimistolla olevaa pöytääni, joten jalat jäivät ikään kuin roikkumaan ja iltapäivällä oli sitten lonkat kipeänä. No kevään sinnittelin aina jollain pahvilaatikolla, mutta nyt kipukauden ollessa muutenkin päällä, piti keksiä jokin ratkaisu? No monenlaista olisi voinut keksiä, mutta sitten tuli mieleen steppilauta, siinä voi säätää korkeutta ja sehän on justiin...

Koska ihminen on kokonaisuus, enkä usko, että ihminen lopulta laihtuu, jos siltä kielletään kaikki, niin päätin lauantain kunniaksi tehdä hampurilaisia ja kun vielä puolisoni ja kaikki lapset sattuivat olemaan paikalla, niin mielelläänhän sitä vähän kokkailee. Valmistelut oli tietty aloitettu jo edellisenä päivänä, kun kauppaostoksia tein. Tässä kohtaa helposti sortuu tekemään liian isoa juttua, mutta kohtuus kaikessa, kenenkään leuat ei veny, jos sämpylöiden väliin on kaikki mahdollinen tungettu. Sitten ei muuta kun sipuleita pilkkomaan, tavallista ja kyllä kulinaristi sinne valkosipuliakin pilkkoo, varsinkin kun tietää jokaisen paikallaolijan siitä pitävän. Sen verran päätin hifistellä tänään, että sipulit päätin kuullottaa pannulla. Pihvi taikinan ohjeen katsoin netistä kotikokin sivulta, se on yksinkertainen ohje, siinäkin pätee hyvin, että ei liikaa kaikkea, jauhelihaa, kananmunaa, mausteina suola ja pippuri, sekaan vähän sinappia ja kuulotetut sipulit. Voi sanoa, että on toimiv...

Jälleen täytyy todeta, että aurinko se on joka meitä liikuttaa, tiistaina oli aivan upea auringonpaiste ja kajastus jatkui melkein koko matkan ajaessani Ilmajoelle, vasta Kauhavalla alkoi sitten viimeisetkin rippeet hävitä horisonttiin. Poikkesin ruokatunnilla kylällä ja oli aivan pakko ajaa jokirantaan katsomaan, upeaa maisemaa ja kuunnella, kuinka jäätyvä joki juttelee, se ritisee ja hileilee omalla äänellään. ihmiset lähtevät liikkeelle pakkasesta huolimatta, kunhan aurinko näyttäytyy, oli sitten kesä taikka talvi ja vaikuttaahan se, tuskin minä olisin jokirantaan ajanut räntäsadetta katsomaan? Elämäntapamuutoksessa on paljon muuttuvia tekijöitä, joille ei mitään voi ja yksi niistä on juuri sää, se kun ei aina paista täällä pimeässä pohjolassa ja aina pitäisi jaksaa liikkua, siinä sitä haastetta onkin motivoida itsensä liikkeelle, ei niin hyvässä säässä, mutta onneksi tulee näitä upeitakin kelejä. Pyhäjoki virtaa upeana Oulaisten kaupungin läpi. Me ihmiset hakeudumme mielellään my...

No nyt sitten ainakin jollain tavalla arki koittaa monessakin paikassa, vaikka koulut taitavat alkaakin loppiaisen jälkeen, mutta pyhät alkavat oleen vietettynä, eikä sillä, kyllähän niitäkin viettää, vapaata varsinkin, mutta arki luo jotenkin hyvän pohjan kaikelle, kuten pakkanenkin. Kun tässä tätä elämäntapamuutosta tehdään, niin arki sopii siihen parhaiten, vähän säännöllisempi unirytmi, joka automaattisesti luo säännöllisen ruokarytmin, tänä aamuna muuten karaisin itseni ja söin kaurapuuron, kokeillaan nyt, josko saisi sen tavaksi? Se on muuten jännä ilmiö, miten esim. liikunta onnistuu monesti arkena paremmin, kuin vapaalla, vaikka luulisi sen olevan toisinpäin, mutta helposti esim. pyhiä viettäessä, se päivä menee vaan jotenkin, kun arkena taas mennään aikataulun mukaan ja se sopii ainakin ihmiselle, joka on syntynyt elokuun lopussa, minkäs sitä horoskooppimerkilleen tekee :) Tänään aloitettiin aamu vaakan kautta, kun kuulun ainakin yhteen Facebook ryhmään, jossa taas yritetään k...