Markun elämää

Niinpä se korona siirtyi alueellamme kiihtymisvaiheeseen ja uudet suositukset astuivat tänään voimaan. Se tarkoitti minun kohdalla siirtymistä etätöihin, siispä eilen pakkasin töistä lähtiessä tietokoneen ja aika paljon muutakin mukaan, aika näyttää, mitä jäi ottamatta? No nyt meni jo rutiinilla, kun myös kevät meni etätöissä, niin oli jo paikka aikalailla valmiina kaikelle, olohuoneen nurkkaan tuli työpiste tehtyä, tästä näkee niin hyvin ja on vähän kaikki lähellä, itse puhun maisemakonttorista, kun ikkunan takana on välillä lintuja, jänis, naapurin kissa ja onpa siitä hirvikin juossut tälle syksyä, en siis ihan keskustassa asu. Tällainen maisemakonttori nyt sitten on käytössä. Siinäpä on oikeastaan kaikki, mitä tarvitsee, pallotuoliin on kiva istua hetkeksi kahvikupin kanssa ja katsella ulkona satavaa lunta, hyvin harmooninen ympäristö on siis ikkunan takana ja kun sisustuksen on saanut tehdä väyrysmäisellä asenteella, minä itse suunnittelin, ostin tavarat ja asettelin ne itse paika...

Tuttu kellon ääni soi 5.45, kuin fanfaari uuden viikon kunniaksi, on maanantai ja aika nousta töihin, ei sillä, kyllähän tässä heräilty on jo viiden jälkeen pikkuhiljaa. Vaatetta telineeltä, vessan ja vaakan kautta aamupalalle, kahvit vielä päälle ja on aika lähteä tienpäälle. Räystäältä tippasee vettä, lumet on sohjona maassa, ilmassa jotain pientä sadetta, ai että kun on innostava keli. Noin puoli tuntia pimeällä maantiellä toivoen, että hirvet ovat laiskoja ja nukkuvat maanantai aamuna. Töihin päästy ja pian käy selväksi, että tänään tarvitaan särkylääke, ei onneksi usein tarvi, mutta tänään on turha piirtää ilman särkylääkettä. No päivä menee, sanotaanko seiskan suorituksella, se on hyvä, ei aina kannata pyrkiä kymppiin, seiska on oikein hyvä, työt tulee tehtyä ja se riittää, pilkkua voi viilata parempana päivänä. Ruokatunnin jälkeen repii jo naamaa niin makeasti, että tänään ei kyllä muuta tarvi, kuin ruokaa ja sohvan. Tyttären kissa ottaa ovella vastaan pirteänä, noo sinä oot päi...

On ihmeellistä, miten säänvaihtelu voi tehdä ihmisen kipeäksi, mutta niin se vain menee ja säähän vaihtuu meillä hyvinkin tiuhaan. En minäkään siihen alkuun uskonut, kun äiti kivuista valitti, mutta jouduin sen toteamaan todeksi myöhemmin kuitenkin, kun itse sairastuin. Muistan, kun olin kiertänyt 2,5-vuotta lääkäriltä toiselle ja kivut eivät selvinneet, osa epäili vikaa jo korvien välissä, osa tarjosi kasvukipuja ja milloin mitäkin. Viimein olin reumalääkärin vastaanotolla kuntoutusselvityksessä ja lääkäri paineli eri kohtia kehosta, miten se osuikin noin kipeisiin kohtiin? 18/18 kaikki kipupisteet on kipeänä, sinulla on Fibromyalgia , siinä se nyt oli sitten diagnoosi, en tiennyt silloin, mitä se tarkoittaa ja tuskin tiedän vieläkään, kun ei siihen ole ollut lääketieteelläkään juuri mitään annettavaa. Ensimmäinen jolle dignoosin kerroin, oli kämppäkaverina kuntoutuspaikalla ollut vanhempi biologian opettaja, joka oli tullut kuntoutukseen, vähän oli taidettu iltaolusella käydä, kun o...

Tälle viikolle tuli tehtäväksi alkaa pitään kiitollisuuspäiväkirjaa, jota tulisi täytellä kaksi viikkoa, tai halutessaan toki pitempäänkin. Viisi asiaa joka päivä, se on minun matematiikalla 70-asiaa kiitollisuudesta, äkkiseltään tuntuu, että lopussa on jo kiitollinen ehjistä sukista jalassa, mutta katsotaan, miten asiat kehittyy? Me ihmiset ei oikein aina osata olla kiitollisia asioista, ennenkuin niitä ei enään ole, terveydestä ollaan kiitollisia vasta sitten, kun sen menettää, kuten monesta muustakin asiasta. Ei me aina muisteta sanoa puolisolle, lapsille, vanhemmille, läheisille yms. kuinka kiitollisia me heistä ollaan, tämä on minusta ihan normaali käytäntö, näin ihminen yleensä käyttäytyy. Kun illalla miettii niitä asioita, mistä on kiitollinen, niin saattaa huomata asioiden olevan enempi positiivisia, kuin negatiivisia. Nytkin voisin kirjoittaa, kuinka harmaata ja pimeää on ulkona, mutta se todennäköisesti vain lisäisi minun väsymystä? Yksi tärkeimpiä kiitollisuuden aiheita on y...

Joulu se saapuu tänäkin vuonna, sen huomaa markettien lisääntyneestä karkkivalikoimasta, suklaata on yllin kyllin sulatettavaksi. Noo on siellä toki paljon muutakin jouluun liittyvää, eikähän se nyt niin mahdottoman kaukana ole, se on reilu kuukausi ja ollaan juhlan ytimessä. Kaupan alalle povataan kaikkien aikojen myyntiä, ihmiset eivät pääse matkoille, niin laitetaan sitten kotia kaikkea. Itse en tunnusta olevani jouluihminen, mutta olenko sittenkin? No myönnetään, että omalla tavallani, minusta on kiva kun on joulun tunnelmaa ja se ei tarkoita tavaratalon kaaoksessa olemista, on kivempaa laitella vähän valoja pimeään, kynttilöitä voi poltella, linnuille vai laittaa syötävää ja seurata, kun tulevat lintulaudalle syömään. En oikein aina ole ymmärtänyt ajatusta, että kaikki yrittävät keksiä toisille jotain ostettavaa puoliväkisin, toki lapset ja läheisimmät kuuluu minunkin lahjalistalle, mutta kun ne joille paras lahja olisi vaihtolava pihalle, entisten tavaroiden hävittämiseen, yritt...

Kuten on aiemmin tullut mainittua, niin nyt on tarkoitus kokeilla monenlaista liikuntaa ja onhan se motivaationkin kannalta parempi, että lajeja on paljon. Vähän piti asiaa sulatella, kun liikuntaneuvoja heitti ajatuksen, että tulisin illalla vesijumppaan? Ei vesijumpassa mitään vikaa ole, olen sellaiseen ennenkin osallistunut, ihan kivaa se on, mutta kun kotikaupungin uimahallin kynnys on kasvanut siinä, missä vaakanlukemakin, ei auta vaikka on uusi upea kahdeksan miljoonaa maksanut halli, jotenkin sitä on onnistunut kasvattamaan sen peikon niskaan, että en minä nyt oikein tiedä. Päivän mittaan alkoi uteliaisuus kuitenkin kasvamaan ja piti jo laittaa sähköpostia treenaajalle, pitäisköhän kuitenkin mennä, mitä minä oikeastaan häpeän, kiloja on tullut, mutta onko se nyt niin ihmeellistä, en minä ainut ole niiden kanssa, ehkä tässä iässä se vähän jopa kuuluu asiaan ja siksihän sinne mennään, että kunto kasvaisi ja kilot karisisi. On oikeastaan aika absurdia, että monesti se menee niin, e...

Tänään tulikin kokeiltua jotain ihan uutta, kun otettiinkin kuntosalikäynti aamuun. Tällaiselle aamuihmiselle sen olettaisi sopivan oikein hyvin. No hyvissä ajoin hereille ja Weetabixit naamariin aamupalaksi ja kyllä se kahvikupponenkin piti juoda, että pääsee käyntiin, vaikka ei ennen salia paras olekkaan, mutta olihan tässä toista tuntia aikaa sulatella. Uutta Adidasta jalkaan, siis uudet verkkarit, kun viimeksi mietin salilla, etteivät vaan vanhat hyvin palvelleet ratkeaisi jalkaprässissä? Tänään mentiin minulle uuteen paikkaan, kun kierretään liikuntaneuvojan kanssa eri salit läpi, joista minä voin sitten valita mieluisan, jossa alan kulkea. Tämän päivän kohteena meillä oli VAHVA OTE kuntosali Oulaisissa. Ihan kivalta näyttää, kun on töissä arkkitehtitoimistossa, niin ensimmäisenä sitä kiinnittää katseensa tiloihin, vaikka oleellisempaa olisi varmaan katsoa laitteita, mutta myös viihtyisä ympäristö lisää treenin mukavuutta ja paikka vaikuttaa viihtyisältä, kaikki tarvittava ja ol...

On jälleen isäinpäivä, tuntuu, että ne tulee vuosi vuodelta nopeampaa, vuodet vierii, lapset kasvaa, mummot ja vaarit vanhenee, itse keikut siinä jossain välimaastossa, vaikka todellisuudessa vanhenet itsekkin. Sitä aina pysähtyy miettiin, millainen isä minä olen ollut? Lehdistä ja kirjoista voidaan lukea, millainen on hyvä isä? Kuka sen oikeastaan voi päättää, saati kirjoittaa siitä määritelmän, kun kaikki ollaan omia persoonia, lapset on omia persoonia ja erilaisia. Eiköhän jokainen isä ole sellainen, kun on, ei sitä tarvitse kirjoista opetella. Kaikilla on biologinen isä, mutta kaikilla ei ole isää, jotkut ovat joutuneet isästä luopumaan kuoleman kautta nuorenakin, jotkut menettäneet sen muuten. Omat lapset alkaa olemaan kohta aikuisia kaikki, itsenäistyvät, lähtevät maailmalle, aina ulkomaille asti. Ei ole minun tehtävä analysoida, millainen isä sitä on ollut, mutta aina sitä on koittanut parhaansa tehdä. On oikeastaan ihan ylpeä olo, kun on kolmen lapsen isä, eikä sitä kukaan voi ...

Maanantaina kuuntelin muutosvalmennuksessa mielenkiintoisen luennon, joka käsitteli stressiä, tässä yhreydessä sitä käsiteltiin painonpudotukseen liittyen, mutta se ajatus sopinee myös yleisesti elämään. Varmaan laihtuisin paremmin, jos saisi elää täysin huoletonna, vailla minkäänlaista stressiä. Jos saisi keskittyä vain ja ainoastaan hyvinvointiin, niin tulostakin varmaan tulisi joutuimmin? No näinhän se ei elämässä mene, jokaisella on ympärillä muuttuvia asioita, jotka aiheuttaa enemmän tai vähemmän huolia tai stressiä. Olosuhteet muuttuvat, kuin sää, eikä sille voi mitään, on vain sopeuduttava siihen, mitä milloinkin on. Mistä meille sitten tulee se stressi? Työ aiheuttaa stressiä, omat ja muiden huolet aiheuttaa stressiä, unettomuus aiheuttaa stressiä...listaa voisi kirjoittaa pitkästi, ollaan myös eri luonteisia, joten meissä ihmisissäkin on eroja stressin suhteen. Jos yrittää laihtua ja alkaa ottamaan stressiä siitä, kun paino ei tipukkaan heti paljon, niin ei se kyllä stressaama...

Syksyn pimeyden keskellä on vietetty jälleen pyhäinpäivää, se on jotenkin hieno hetki tähän pitkään syksyyn, jotain erilaista ja kyllä se itselle on vielä nimenomaan pyhäinpäivä, eikä halloween, kuten sitä nykyään paljon vietetään, eikä siinä, jokainen viettää sitä tavallaan, minä omallani. Kirjoitin joitain vuosia sitten muistelmateoksen, jossa kuvailen haudalla oloa seuraavasti, on pyhäinpäivä, maa on kuurassa ja taivaalta leijailee lunta...nyt on juuri sellainen aamu ja jostain leijailee hiutaleet hiljakseen, aivan kuin joku ripottelisi niitä meidän päälle. On kiva lähteä omalle kotikylälle, se on kuitenkin aina se koti sydämmessä, tuttu paikka, kotitalo kirkon kupeessa, sen juurella on kasvettu, se on ollut maamerkkinä merelle, siihen liittyy paljon muistoja. On aina hieno hetki ajaa kirkon parkkipaikalle ja nousta autosta, valtava määrä muistoja tulvii mieleen, täällä käytiin kerhoa, täällä on vietetty juhlat, hautajaiset, koulukirkot, partiotapahtumat...niin paljon kaikkea, on ...