Markun elämää

Liike on lääke sanotaan ja lause on kyllä tullut tutuksi monestakin suusta ja kieltämättä se aina työviikon koneella istumisen jälkeen alkaa polttelemaan vähän liikkeelle, vaikka viikollakin liikunta tulee harrastettua, niin viikonloppuna on sitten kiva keksiä aina jotain uutta käyntikohdetta. Tässä kun puolison kanssa kahta kotia asutaan eri paikkakunnilla, niin niitä käyntipaikkoja riittää ja yleensä ainakin toiselle ihan uusi paikka ja välillä molemmille, kuten oli menneenä viikonloppunakin. Jostain se tuo nimi putkahti esille ja sehän alkoi sitten kiinnostamaan jo viikolla ja aloin etsimään tietoa Malkakoskesta, joka sijaitsee Seinäjoen Ylistarossa. Malkakoski on ihmisen rakentama paikka, johon on mm. oma saari tehty ja joki on ohjattu kiertelemään jännästi mutkaillen. Etelä-Pohjanmaallahan tehdään itse, jos joku asia puuttuu, olkoon se sitten järvi tai laskettelumäki, tai tällainen koskipaikka. Vesi oli korkealla joessa, joten odotettavissa oli ihan kunnon kuohuja ja mahtavan mat...

Pikkuhiljaa alkaa olemaan paluu normaaliin ajankohtainen, tai ainakin kutakuinkin normaaliin, eihän maailmasta taida enään ihan samanlaista tullakkaan, kun se oli? Tilanne alkaa olemaan moninpaikoin kestämätön ja jos ei tapahtumia ja paikkoja aleta nyt avaamaan, niin ei niitä kyllä sitten kohta ole enään olemassakaan, jo nyt on monen perinteisen tapahtuman jatko vaakalaudalla, muutaman välivuoden jälkeen voi olla, ettei tuttuja talkoolaisia enään löydykkään töihin? Ei varmaan montaa ole, ketä tämä korona aika ei olisi jollain tapaa koskettanut, kun on peruttu niin kulttuuri- ja urheilutapahtumat, kuin myös kaikki uskonnolliset tapahtumat. Nyt sitten valtiovaltakin päätti hieman avata tapahtumia, mutta suurin osa on tulevalta kesältä keritty jo perua, että hieman myöhässä se tuli. Yksi suuria tapahtumia, Seinäjoen Tangomarkkinat peruttiin jo toistamiseen, harmi, kun tällaisen eristyksissä olon jälkeen ihmiset kaipaavat toisia ihmisiä ympärille, iloista meininkiä, kivaa tapahtuma tunnel...

Kun se tuo ravintopuolikin liittyy niin vahvasti ihmisen hyvinvointiin, niin mennäänpäs välillä ruuanlaiton pariin. Pitkään jo tehnyt mieli savulohta ja kun sen on tottunut yleensä itse tekemään, niin päätin sen tehdä tälläkin kertaa. Sää +3 ja sadetta ei houkutellut edes grillikotaan istumaan ja ajattelin kokeilla jotain ihan uutta mallia, jota vielä tässä kohtaa vähän epäilin, mutta kokeilemalla oppii aina jotain uutta. Ruuanlaittohan alkaa aina kaupasta, joten ei muuta kuin ostoksille hankkimaan kaikki tarpeellinen. Lähes joka marketista löytyy savustuspusseja, merisuolaa ja tietty lohta. Itse olen ajatellut savustuspussien olevan vain ulkokäyttöä varten, mutta kyllä siinä ihan lukee, että uuniin ja grilliin. No rohkeesti vain kokeilemaan, onnistunko savustamaan koko huushollin, vai voiko sillä tosiaan savustaa sisäuunissa? Kalan valmistaminen tai tässä tapauksessa ihan vain valmis lohifileenpala pitää ensimmäisenä laittaa suolaan ja antaa sen olla suolautumassa jonkin aikaa, täss...

Nykyään on helppoa, kun ei tarvitse edes omia muistoja muistaa, vaan sen tekee Facebook, joka muistuttaa muistoista. Tällä viikolla muistoihin nousi kuva Hanhikiveltä Pyhäjoelta, siis alueelta, johon nyt rakennetaan ydinvoimalaa, muistan kun siitä ilmoitettiin, että alue suljetaan lopullisesti yleisöltä kesäkuun alussa, joten piti vielä lähteä viimeinen retki toistaiseksi sinne tekemään. Päivämäärällä 17.05.2015 on viimeisen kerran kivellä tullut käytyä, muistelin, että joku vuosi siitä on, mutta onhan siitä jo 6-vuotta, aika kuluu. En usko, että kukaan Pyhäjokinen olisi aikoinaan uskonut, että Hanahen nokalle, kuten aikoinaan aluetta puhuteltiin, rakennetaan ydinvoimala. Paikka on tuttua rantametsää tai paikoitellen ihan ryteikköä, jossa myös monella tutullakin oli kesämökkipaikka ja onhan äitin puolen sukukin Parhalahdella asunut. Omat ensimmäiset muistot alueelta ovat ihan pikkupoikana, kun lähdettiin mesimarjoja poimiin sinne, se oli hyvää aluetta niille ja sieltä saatiinkin suuria...

Kun liikunta maistuu joskus vähän puurolle, niin silloin kannattaa kokeilla jotain ihan uutta lajia. Pitkään on mieli tehnyt kokeilla fatbikea, vaikka eihän se enään mikään uusi keksintö ole, mutta omat kokemukset jäänyt pariin pikku lenkkiin, ettei voi sanoa kunnolla kokeilleen. Perjantaille sattui vapaapäivä ja olin puolisoni tykönä Ilmajoen Ahonkylässä, kun muistin että vieressä olisi Paljukeisarit joka vuokraa kaikenlaista, mm. Fatbike pyöriä, joten soittoa sinne ja sieltähän sopiva pyörä löytyikin, samoin ystävällinen palvelu ja opastusta mm. reittien suhteen. Nykyään on helppo kokeilla kaikkea kivaa uutta, kun vuokraaminen on helppoa ja moninpaikoin saa vuokrattua erilaisia välineitä, eikä hintakaan päätä huimannut, kun 15 eurolla saa pyörän ns.puoleksi päivää. Lopullisen varauksen tein netissä ja sitä kautta saa laskun sähköpostiin. Pyörän hain jo ennen retkeä etukäteen ja sitten vaan aamupäivällä juomapulloa täyttämään ja energiapatukkaa matkaan, jos innostuu kovinkin pitkään...

Monelle asialle on olemassa oma päivänsä, en kaikista kissanristiäispäivistä ole niin innostunut, mutta sairauksien esiin tuominen saa kyllä kannatukseni, tieto kun lisää aina ymmärrystä ja esim. fibromyalgia on monelle vielä täysin tuntematon, eivätkä sitä kyllä kaikki lääkäritkään edelleenkään edes tunnusta omaksi sairaudeksi, vaikka sillä kyllä oma diagnoosi numerokin on. jätän lääketieteellisen arvion jollekkin viisaammalle, mutta onhan tässä jo kokemusta sairaudesta kertynyt pitkältä ajalta. Ensimmäisen kerran kuulin koko sanan, kun äitini sairasti pitkään erilaisia kipuja ja sitten sai diagnoosin Fibromyalgia. Sanakin kuulosti jo niin vaikealta, ettei ole ihme, että itse sairauskin on hyvin vaikea ja monimuotoinen. Itse rikoin aikoinaan selän nuorena ja kivut jäi päälle vaikka muuten helpottikin, mutta siitä alkoi n.2,5-vuoden mittainen lääkäri kierre, kun diagnoosia haettiin ja näin on lähes kaikilla, vuosien vuosien kivut ja pompottelu paikasta toiseen, ennenkuin diagnoosi saad...

Maanantaina sitä aina miettii näitä elämän palasia, voi kun ne saisi joku päivä paikoilleen, ovat kuin kasa palapelin palasia, olisi helpompaa, mitä vähempi niitä olisi, mutta ne 20-palan palapelit taisi kuulua lapsuuteen ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, niin tarjolla on vain näitä 1000-palan pelejä, jos näin voi verrata. Sitä voisi kuvitella, että keski-ikäisenä voi tehdä, mitä itse haluaa? No on toki paljon asioita, joita voikin tehdä, mutta sitten on tiettyjä palasia, joita ei vaan tunnu saavan paikoilleen? Elämän palasia voisi verrata palapelin palasiin, kappalemäärä yleensä lisii iän myötä, kun muuttujiakin on yleensä enemmän, kuin lapsena, vaikka yhtä vaikealta kait se tuntuu joka iässä, teininä se voi tuntua jopa mahdottomalta, mutta yleensä sitä aina jonkun palasen löytää. Tämän viikon luennolla Muutos-valmennuksessa käsiteltiin mm. asioiden loppuun saattamista. Kuulostaako tutulta, tuhat asiaa on kesken, kuten palapelin palaset, sitten tuntuu, ettei oikein mistään pääse lii...

On äitienpäivä viikonloppu ja vaikka oma äiti nukkui pois jo 14-vuotta sitten, niin aina ne muistot nousee pintaan, kun äitienpäivä koittaa. Aika on muistot kullannut ja kyllä kait ihmiselle jää iäksi jonkinlainen ikävä, etenkin äitiään kohtaan. Liian aikaisin joutui omakin äiti lähtemään, 56-vuotta, haudattiin syntymäpäivänä, kun olisi täyttänyt 57-vuotta, siinä sulkeutui yksi ympyrä, syntymäpäivä oli se jäähyväisten päivä, jolloin kaikki vielä tuntui niin lopulliselta. Kun aikaa olikin yhtäkkiä vain 2,5-viikkoa, niin ei siinä oikein kerinnyt kaikkea käsittää, kuin vasta jälkeenpäin. Meillä oli yhdistävänä tekijänä sama sairaus ja sitäkautta varmaan suuri ymmärrys toisia kohtaan, vaikka välillä sekin tuntui rankalta, kun lääkäriajat oli peräkkäiset, en tiedä kummalle se tuntui pahemmalta? Sen olen ajatellut, että koskaan tässä elämässä ei niin kiire ole, etteikö olisi aikaa käydä välillä haudalla ja niinpä kävin kynttilän sytyttämään tänäänkin, kun viikonloppuna vietetään puolison äi...

Nyt mennään vähän syvällisempiin asioihin ja puhutaan tunnelukoista, siis ihan oikein tunnelukoista, eikä mistään lukkojen tuntemisesta. Aihe olisi saattanut olla täysin vieras omillekkin vanhemmille ja on varmaan monelle omankin ikäiselle, mutta meillä kaikilla on tietynlaisia käyttäytymistapoja, joita ohjaa niin opitut mallit, kuin tunnelukotkin, vaikka emme itse välttämättä niitä edes tunnistaisi. Moni malli meidän elämässämme on opittu omilta vanhemmilta, tai ainakin aikuisilta ihmisiltä, silloin, kun on itse oltu pieniä ja helposti me käyttäydymme jossain tilanteissa lapsen tavoin, joko vähän vältellen tai hyökäten. Joskus se elämä tuntuu siltä, että siinä se uusi elämä odottaa ihan ovella, mutta kaiken päällä on lukko, joka estää menemästä siitä ovesta. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, niin meidän elämän malli on opittu pitkälti omilta vanhemmilta, mutta toimiiko se malli joka asiassa enään tänäpäivänä? Käy koulut, armeija, hanki työ, perusta perhe, osta punainen tupa ja perunam...